NSB: 2.27 Mitä serkumpi, sitä…

Nate: “Ku mä olin tavannu mun uudet isovanhemmat, plus vielä tädin ja sedän, mä luulin, että yllätykset loppuivat siihen.”

“Ei niinku todellakaan!”

“Nimittäin Annabelle, se kuuma goottimimmi jonka olemassaolon mä ehdin jo hetkeksi unohtaa, ilmestyi paikalle.”

“Se istu mun viereen ja alkoi selittää kuinka iloinen se oli, että mä lopulta päätin tulla käymään.”

“Mä vaan jotenki.. tuijotin sitä.”

N: “Muistin yhtäkkiä elävästi miten se yritti pokaa mua siellä baarissa ja aloin tajuta, että mähän olen nyt sinkku. Viisari alkoi värähtelemään taas, niin sanotusti.”

“Eli toisin sanoen mä lähinnä mietin niitä temppuja mitä se sanoi silloin haluavansa tehdä mulle.”

“Mut sit se pudotti sellasen pommin, mikä pisti kaiken mun päässä uusiksi samantien.”

Samuel: “Ihanaa, että me tehdään tää yhdessä! Ootsä valmis?”
Greta: “Joo!”

Greta: “No, sit tuli se ilta, kun Samuel sanoi johdattavansa mut Taikametsään.”

S: “Varmasti?”
G: “Varmasti”

“Eka me juteltiin siinä ja Samuel kyseli et onks mulla kaikki hyvin ja haluunko oikeesti tehdä tän. Ja miksipä mä en olis halunnut, koska se Taikametsä kiinnosti mua ihan liikaa.”

“Sit se suuteli mua. Eka varovasti mut sit tosi kiihkeesti.”

Greta: “Me pussailtiin aika kauan siinä. Jossain vaiheessa Samuel pysähty hetkeksi, laitto jonku sokeripalan suuhun ja sit me jatkettiin pussailua. Se oli kyl vähän outoa, mut en mä sit miettiny sitä sen tarkemmin.”

“Sit me lähdettiin kävelemään. Samuel sanoi, että mä tiedän kyllä tien Taikametsään, mun pitää vain kuunnella sisintäni.”

“Me käveltiin sellaisen jännän puun luo. Mä tunsin, että se puu on jotenkin erityinen. Se hehkui upeita värejä, niinku kaunein taideteos mitä oon koskaan nähnyt!”

“Samuel kannusti mua tutkimaan sitä puuta tarkemmin.”

“Lopulta mä löysin tien sen puun syvyyksiin.”

P: “Että mitä?”

“Annabelle sit tosiaan pudotti sellasen pommin, mikä pisti kaiken mun päässä uusiksi samantien. Mä meinaan kysyin siltä et mitä kautta se tuntee mun faijan perheen.”

A: “Olen Rebeccahin tytär.”

N: “Sä olet siis.. mun serkku??”

Tonin leuka loksahti auki. “SERKKU???”

N: “NO KYLLÄ, SERKKU!!!”

“Se yritti kuitata koko jutun selittämällä, et eihän me edes tunnettu ennen tätä, joten ei tän tarvi muuttaa mitään meidän välillä. Se oli nähtävästi ihan ottanut asioista selvää, koska se tiesi kertoa, että Simlandissa me ei edes rikottais lakia.”

“Mä kelasin, että mun on pakko lopettaa sen kattelu sillä silmällä, koska.. no enhän mä nyt voi omaa serkkuani kuolata! Laillista tai ei, se on mun faijan isosiskon tytär, ällöä!”

N: “Mut mä en tienny yhtään kuinka helppoa se tulis olemaan, meinaan mä olin ehtinyt siinä kuolaushetkeni aikana kehittelemään todella pervoja fantasioita, joo en oo ylpee siitä, ja jostain syystä tän serkku-uutisen jälkeen tilanne vain paheni.“

N: “Mä yritin livahtaa sieltä helvettiin, mut ei se sit oikein onnistunu, koska Grams oli tehnyt, tai siis niiden kokki varmaan teki, gourmet-aterian mun vierailun kunniaksi, joten mun oli sit ikäänkuin pakko osallistua.”

“Mä olisin mieluusti istunut mahdollisimman kauas Annabellesta, mutta kaikki paikat oli jo varattu ku me mentiin ruokasaliin, joten meidän oli sit pakko istua vierekkäin.”

“Alkuun kaikki meni ihan hyvin. Pops kyseli mun elämästä kaikkea ja muutenkin juteltiin siinä porukalla niitä näitä.”

“Mut sit kaikki alko mennä taas oudommaksi..”

“Annabelle meinaan ihan selkeästi alkoi taas flirttailla mulle. Mä menin ihan lukkoon enkä tienny yhtään miten mun pitäis suhtautua tai reagoida.”

“Mä yritin pistää sen kaiken huumorin piikkiin ja että Annabelle heittää vaan jotain sairasta läppää. Kyl ne tais uskoa sen.”

“Sit ku kaikki oli syöneet ja ruokailu oli loppu, mä kiittelin kaikesta ja ilmoitin lähteväni kotiin niinku nyt ja mahdollisimman nopeasti. No okei, en mä sitä niille noin sanonut, mutta kuitenkin.”

“Olisin mä kyllä hirveen mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa, koska Grams ja Pops oli oikeesti aika ihania ja oli tosi siistiä tavata ne kaikki. Mutta Annabellen takia mä nyt vaan en pystynyt jäämään.”

N: “Mutta arvaas vaan kävikö se niin helposti..”

“Annabelle meinaan halusi jutella mulle vielä.”

“Tai no, ‘jutella’ ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan sitä tilannetta.”

“Se nojautu mua vasten, oikeasti häiritsevän lähelle, ja kuiskas mulle, että se on adoptoitu, eli me ei varsinaisesti olla biologisia serkkuja. Se ei vaan kehdannu sanoa siitä aiemmin, koska mun faijan porukat ei tiedä, että se tietää siitä.”

“Ja se mitä se seuraavaksi teki.. No sanotaanko, että toivottavasti Grams ja Pops eivät olleet näköetäisyydellä..”

“Kyl mä eka yritin vähän sillai vetäytyä kauemmaksi, mutta..”

T: “Olipa yllättävä käänne! No, mitä sitten tapahtu?”

“No, mun haavekuvissa tapahtui kyllä..”

“..ja paljon muutakin.. Mutta aika ja paikka ei ollut oikea, mun oli pakko repiä itseni siitä irti.”

A: “Tule taas joskus kylään. Moi moi Nathan!”

T: “Sä varmaan kaikesta päätellen aiot mennä.”

N: “No thoudellakin. Mutta on tässä vielä tosi paljon asioita selvitettävänä, kuten se miksi faija hylkäsi perheensä ja ketä ne ihme pukumiehet oli.”

Greta: “Kun me oltiin kuljettu salaista polkua puun ytimeen, me löydettiin Taikametsä. Se oli uskomattomin ja maagisin paikka, mitä oon ikinä nähnyt!”

“Siellä oli ikuinen kesä, juuri sopivan lämmin ja linnut lauloivat kauniisti.”

“Me maattiin siellä nurmikolla vierekkäin tosi kauan. Mä olisin voinut jäädä sinne vaikka loppuelämäkseni!”

G:” Mä oon niin onnellinen, että me ollaan täällä yhdessä!”

S: “Oon iloinen, että sä uskalsit kokeilla tätä mun kanssa.”

P: “Okei? No tapahtuko siellä muuta?”

“Noh..”

“Me rakasteltiin ensimmäistä kertaa!”

G: “Se oli maagista!”

P: “Siis sä menetit sun neitsyyden just baarissa tapaamalles äijälle ja missä lie kamoissa?? Tiedäksä edes mitä ainetta siinä sokeripalassa oli?!”

G: “Älä nyt oo tommonen ilonpilaaja!”

P: “En mä olekaan, mä vain oon huolissani susta.”

G: “Ei tarvi olla! Mä tiedän kyllä mitä mä teen. Se oli maagista. Piste.”

N: “Toni, entä jos faijan perhe kuuluu mafiaan tai jotain? Entä jos ne on oikeasti vaarallisia ja mun pitäis vaan totella faijan esimerkkiä ja pysyä niistä kaukana?”

“Turhaan sinä huolehdit,” kuului odottamaton ääni.

“Niinpä tietysti, Annabelle taas,” ajatteli Nate mielessään. Tällä kertaa naisella oli sentään paremmin säähän sopivat varusteet päällä. Oli outoa nähdä nainen ilman verkkosukkahousuja, saappaita.. niin ja sitä tiukkaakin tiukempaa ja erittäin anteliasta toppia… Jaahas, Naten ajatukset lähtivät taas harhailemaan väärään suuntaan. Keskity hyvä mies!

A: “Emme me kuulu mafiaan, älkää edes kuvitelko sellaista.”