NSB: 2.28 Nuori Jii

Nyt kun salaperäisen vakoilijan henkilöllisyys oli selvinnyt ja Nate oli tavannut ensimmäistä kertaa isänsä perheen, hän halusi seuraavaksi jutella siitä Jiin kanssa.

Nate: “Moi faija! Kiitti että sain tulla käymään.”

Jii: “No mutta tottakai sä saat tulla käymään! Sua näkee niin harvoin Kevätlammella.”

“Mä oon niin pahoillani, että mulla ei oo oikein ollut aikaa käydä sun luona kylässä,” Jii sanoi hieman apeana.

Jii: “Nyt kun kaksoset alkavat olla uhmaiässä, energiaa ei tahdo riittää mihinkään muuhun.”

Jii: “Onneksi meillä on Emma auttamassa. Ja toisaalta Roni ja Luukas ovat kyllä olleet suht helppoja lapsia.”

N: “Mä en oikein vieläkään käsitä, että mulla on kaksi uutta pikkuveljeä!”

J: “Ovat ne kyllä niin rakkaita. Vaikka meikäläiselläkin alkaa tätä ikää olemaan, niin päivääkään en vaihtaisi pois!”

N: “Okei, syy siihen miksi mä olen täällä, on se, että mulle selvis nyt mistä ne kaikki rahalliset avustukset on mun tililleni tipahdelleet kaikki nämä vuodet.”

N: “Ne on, tuota.. Sun vanhemmilta.”
J: “Mitääää??”

N: “Joo.. Ne oli itse asiassa tosi mukavia. Ne on ilmeisesti vaan halunneet avustaa mua, kun kuulivat, että mä olen muuttanut Simsinkiin. Ja siis kuulleet, niinku, musta yleisestikin ottaen.”

N: “Mutta faija, kuuntele. Kerro mulle nyt oikeasti totuus. Miksi sä hylkäsit sun perheen ja roolin suvun pääperijänä? Tää on tärkeetä.”

Jii huokaisi.

J: “Noh, kaipa sä ansaitset kuulla totuuden.”

“Kuten hyvin tiedät, mä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Simisvalloissa. Meidän suvulla on hulppeita taloja vähän jokaisessa osavaltiossa, mutta enimmäkseen me asuttiin meidän Los Simgelesin lukaalissa.”

“Mun vanhemmilla oli, ja on, valtava perheyritys, joka tekee vähän kaikenlaista siellä sun täällä.”

“Ne yrittivät kasvattaa meistä yhtä menestyviä. Ja siis kyllä mun sisaruksilla menikin tosi hyvin.”

“Rebeccah oli juuri päässyt opiskelemaan Simvardin yliopistoon ja Jeremiah oli luokkansa parhaimpia varakkaiden simien yksityiskoulussa.”

“Mutta meikäläinen taas..”

“No, mua kiinnosti lähinnä kitaran soitto ja frendien kanssa hengailu.”

“Tai oikeastaan enimmäkseen yhden tietyn frendin kanssa hengailu.”

“Minna oli vaihto-oppilas Simlandista, joka oli tullut meidän luokalle syksyllä.”

J: “Minna oli upeinta ja kauneinta mitä mä olin koskaan nähnyt. Jostain syystä se halus hengata just mun kanssa, mä en vieläkään tiedä mitä mä tein ansaitakseni sen, mutta kaikki oli maagista ja upeaa.”

J: “Mutta mun isä ei todellakaan tykännyt Minnasta.”

“Se sai aina hirveän raivarin, kun se näki, että Minna on meillä.”

“Joka kerta se heitti sen meiltä ulos.”

“Ja se aina kielsi mua tuomasta sitä meille enää, mutta ei mua kiinnostanut.”

“Sillä joka kerta Minna livahti myöhemmin illalla mun huoneeseen.”

“Kerta toisensa jälkeen mä kuuntelin isän huutoa ja uhoa, mitä se tekee jos löytää Minnan vielä kerrankin meiltä.”

“Mutta mua ei todellakaan kiinnostanut.”

“Sillä mulla ja Minnalla oli jotain niin upeaa, että millään mitä isällä tai kenelläkään muullakaan oli sanottavaa, ei ollut mitään väliä.”

“Jossain vaiheessa se jatkuva tappelu kuitenkin tuntui niin raskaalta, että mä valehtelin isälle ja sanoin, että en näe Minnaa enää.”

“Enhän mä todellisuudessa tietysti tehnyt todellakaan niin. Mutta isä rauhoittui ja se oli pääasia.”

“Mä ehdin jo ajatella, että tilanne kotona on rauhottunut, mutta sitten isä alkoi puhua mulle jostain puolustusvoimien yksityisoppilaitoksesta, joka sen mielestä vois “parantaa mun valmiuksia ottaa tulevaisuudessa suvun pääperijän rooli vastaan” tai jotain.”

“Mut mä en todellakaan halunnut lähteä. Mä halusin kyllä suvun pääperijäksi, mutta mikään armeijatouhu ei ollut millään tavalla mun juttuni.”

“Mä tein sen isälle harvinaisen selväksi.”

“Sillä oikeastaan suvun perinnöllä ei ollut mulle mitään väliä, jos mä en saisi olla Minnan kanssa.”

“No, eräänä yönä kun me oltiin..”

N: “Joo pliis faija mun ei tarvi kuulla sun seksielämästä!”

“Okei okei. Mutta siis me jokatapauksessa jäätiin kiinni.”

“Isä vastasi siihen vannomalla, että jos mä aion olla Minnan kanssa, mun oikeuteni suvun perintöön on sitä myöten evätty.”

N: “Siis mitä, etkö sä luopunutkaan siitä itse??”

J: “En todellakaan. Toki se asia esitettiin julkisuuteen niin päin, mutta isä oli se, joka sulki mut perheestä ulos.”

“Se oli mun mielestä todella epäreilua ja yritin saada isän vakuutettua, mutta se ei auttanut.”

“Suvun perintö oli mulle tärkeä, mutta Minna oli tärkeämpi. Mä valitsin siis rakkauden.”

“Mä ilmoitin, että mä en halua nähdä perhettäni enää ikinä. Ja niin mä lähdin Minnan mukaan ja, no, periaatteessa tavallaan kyllä hylkäsin perheeni.”

N: “No miten sen Minnan kanssa kävi?”

J: “No, Minnan vaihto-oppilasvuosi oli päättymässä.”

“Mulla ei ollut enää mitään syytä jäädä Simisvaltoihin, joten mä lähdin sen mukaan Simlandiin. Se oli kyllä jännintä, mitä mä olin ikinä tehnyt.”

“Me lennettiin Simsinkiin, kesä oli alussa ja kaikkialla oli niin kaunista ja vihreää.”

“Minnallakaan ei ollut mitään paikkaa mihin mennä, koska opiskelija-asuntolaan pääsi vasta syksyllä.”

“Mutta oli kesä ja öisinkin oli lämmin, joten ei sillä oikeastaan ollut merkitystä. Me löydettiin tosi kiva nuotiopaikka metsästä ja päätettiin majoittua siihen.”

“Pian siinä alkoi pyörimään Minnan kaveri Marjatta ja joku simspanjalainen vaihto-oppilas.”

“Ja, noh, minähän olin siinä yhdenlainen sokea hölmö, joka ei nähnyt mitä siinä mun nenän edessä oli tapahtumassa.”

“Mutta mä olin nuori ja naiivi. Mä luotin liikaa muihin simeihin.”

“Mä vaan soittelin kitaraa ku mikäkin idiootti. Vaikka ei siinä, olihan se eeppistä soitella nuotion äärellä – ja olin kyllä liekeissä itsekin, hehhehee.”

N: “Oikeastiko sulla tuli savua jaloista?”

“No omassa mielessäni ainakin. Älä nyt keskeytä!”

“Syksyn sadekauden alettua meidän oli pakko hommata kunnon teltta. Eli toisin sanoen me oltiin jumissa kahdestaan pienessä tilassa joskus useammankin vuorokauden putkeen. Minna tuntui kuitenkin olevan henkisesti jossain muualla.”

J: “Ja sittenhän se syykin selvisi, kun Minna lähti sen simspanjalaisen gigolon mukaan. Julio vai mikä Fernando olikaan.”

N: “…Antonio..?”
J: “Joo, niin se taisi olla. Mistäs sä sen tiesit?”
N: “Villi arvaus. Mitä sitten tapahtui?”

“No siinäpä se. Minä jäin yksin sinne telttaan kokemaan Simlandin kylmenevän syksyn konkreettisesti luissa ja ytimissä.”

N: “Miten ihmeessä sä selvisit?”

“No mä menin yhtenä poikkeuksellisen hyytävänä iltana lämmittelemään lähipubiin, vaikka mulla ei ollut varaa tilata sieltä mitään. Mä kuitenkin sain ruokaa ja pari bisseä, kun soitin kitaraa asiakkaillle. Siellä mä tapasin Miskan ja Vilhon, jotka olivat lähteneet viimeiselle Simsingin reissulle ennen opiskelujen alkua. Me päädyttiin perustamaan bändi, mä muutin niiden mukana Kevätlammelle ja loppu onkin historiaa. Ei siinä montaa vuotta mennyt, että tapasin sun äitisi.”

J: “Noh, mitäs mun vanhempani? Halusivat tietysti tutustua lapsenlapsiinsa?”