NSB: 2.26 Grams & Pops

Taannoisen baari-illan jälkeen Greta ei saanut mystistä Samuelia mielestään. Hän unohti kaikessa paniikissa antaa miehelle yhteystietonsa, mutta onneksi nykypäivän internet-aikakaudella se ei ole mikään ongelma!

Pinsku: “Okei, siis sä löysit Samuelin somesta, laitoit sille viestiä ja te näitte? Kerro heti kaikki!!”
Greta: “Joo, me nähtiin ekaa kertaa sillon perjantaina koulun jälkeen.”

“Samuel oli niin komee, mä en voinu käsittää et se oli siinä!”

“Me juteltiin kaikkea, koulujutuista ja muusta.”

“Ja oli siinä tietty vähän semmosta flittiäki mukana.”

“Samuel sit ehdotti et mennään jonneki kahvilaan juomaan kuumat kaakaot.”

“Ja mä olin tietenki et let’s menoks!”

“Sikäli ku mun jalat edes kantoi siinä vaiheessa. Mainitsinko jo, että se oli KOMEEEE?”

Toisaalla, sopivan syrjäisessä metsässä:

Toni: “Mitä me täällä metsässä tehdään? Miksei me voitu jutella teillä?”

Nate: “En mä nyt osaa selittää. Tää nyt vaan pitää hoitaa näin.”

N: “Noh, niinku mä kerroin, niin se kuuma goottimimmi Annabelle tuli mun luo käymään sillon lauantaina, ku sä olit lähtenyt.”

“Mä pidin sitä ensin yhtä sekopäänä ku mutsia, mutta sit ku se pamautti uutisen Ilonan raskaudesta, mä aloin miettimään et voisko se oikeasti puhua totta. Joten mä päätin selvittää ton koko homman perinpohjaisesti. Eka mä juttelin mutsin kanssa, koska mä halusin tietää mitä se on ihan konkreettisesti saanut selville.”

“Tässä vaiheessa mutsi vei mut sen työpaikalle. Ja mä aloin tajuta, että se on ihan oikeastikin joku salainen agentti eikä se kaikki ollukaan vain jotain psykoottista harhakuvitelmaa.”

P: “No, näittekö te vielä uudestaan sen jälkeen?”

“Joo! Me nähtiin seuraavana viikonloppuna ja vietettiin koko ilta yhdessä.”

“Aamulla kun hyvästeltiin, Samuli katsoi mua niillä sen kauniilla smaragdinvihreillä silmillään.”

“Mä olin jotenki ihan hämmennyksissä enkä tienny miten päin olla. Mutta sit yllättäen..”

Pinskun suusta kuului vaimea kirkaisu ja hän hädin tuskin kykeni hillitsemään innostustaan.

P: “Ootteko te nyt yhdessä??”
G: “Taidetaan me olla!”

T: “Siis mitä, tarkotatsä että kaikki sun mutsin puheet on olluki totta tän koko ajan?”

N: “No kuule siltä vähän vaikuttais.”

“Lopulta me todettiin, että ainoa vaihtoehto selvittää tää koko homma, on mennä siihen osoitteeseen, jonka mä sain Annabellelta.”

“Mä seisoin siinä ovella ikuisuuden ja mietin mitä mä oon oikein tekemässä. Entä jos siellä on oikeesti vastassa joku rikollisliiga ja mä kävelen suoraan ansaan?”

“No, mitä sitten tapahtui?” Toni kysyi silminnähden jännittyneenä.

N: “No sitten mä soitin ovikelloa.”
T: “Ja??”

“No tuota..”

Nainen: “Sinä tulit! Lopultakin!”

Nainen: “Tulehan tänne niin halaan sinua kunnolla. Olen niin odottanut näkemistäsi!”

Toni: “Siis täh? Joku random mummo oli odottanut näkevänsä sut?”

Nate: “Anteeksi, mutta kukahan sä mahdat olla ja mitä täällä tapahtuu?”

Nainen: “Oh my, voihan minun vanhaa päätäni. Unohdin kokonaan esitellä itseni, sinä olet varmasti hyvin hämmentynyt.”

Nainen: “I am your Granny! Minä olen sinun mummosi, sinun isäsi äiti!”

N: “Mitä, oikeasti?”

N: “Faija ei ole koskaan puhunut susta mitään, täähän on mahtavaa!”

Granny: “Sinun isäsi ei koskaan oikein sopeutunut perheeseemme. Ei ole yllätys, että hän ei ole puhunut meistä mitään.”

G: “Haluatko sinä tavata loputkin perheestämme? Hehän ovat nyt sinunkin perhettäsi.”

N: “Täälläkö on muitakin? Tottakai haluan!”

G: “Tule, niin esittelen sinulle taloa.”

P: “Te siis vietitte koko yön yhdessä? Uuuu-uuuu!”
G: “No ei mitään sellasta tapahtunut! Mutta seuraavalla kerralla..”

P: “Niin?”

“No tuota.. Mitenköhän sen selittäis.”

“No siis Samuel kyseli multa kaikkea et mitä mä tykkään tehdä vapaa-ajalla. Sit se kysy multa et.. oonko mä koskaan käyny Taikametsässä.”

Pinsku tuijotti Gretaa hämmentyneenä. “Mikäs vittu se sit on?”

“No sitä mäkin. Mä sanoin että mä en tiedä yhtään mistä se puhuu.”

“Se sit kysyi, et kiinnostaako mua ottaa selvää.”

“No minähän tietysti seuraisin sitä miestä vaikka maailman ääriin just tällä hetkellä, joten sanoin olevani varautuneen kiinnostunut.”

P: “Mitä Samuel siihen?”

“Se sanoi, että jos mä todella luotan siihen, se on valmis johdattamaan mut sinne.”

N: “Onko tämä siis teidän talo? Luulin, että asutte Simisvalloissa.”
G: “Kyllä, niin asumme, olet oikeassa! Tulimme Simlandiin, kun kuulimme sinusta.”

G: “Ostimme tämän talon, kun vierailumme kestikin odotettua pidempään.”

N: “Kieltämättä hulppea lukaali!”
G: “Onhan tämä ihan kiva.”

“Se talo oli todellakin melko asiallisen näköinen. Ei mitään verrattuna mutsin vanhempien kartanoon, mutta ei mitenkään paha kuitenkaan. No sit mä näin vanhemman miehen, joka käveli meitä kohti.”

N: “Kukas..?”
G: “Siinähän sinä olet! Nathan, tässä on Pops, sinun isoisäsi, Jonathaniel Huntington II.”

Pops: “Sinä tulit lopultakin!”

P: “Onpa hienoa tavata sinut lopultakin! Olen nähnyt vain kuvia sinusta.”

N: “Mä en ole nähnyt teistä senkään vertaa! Miksiköhän faija ei ole koskaan kertonut teistä mitään?”

P: “Meidän esikoispoikamme on hyvin jääräpäinen. Kun hän katkaisi välit meihin, hän teki sen hyvin tehokkaasti.”

N: “Mutta miksi hän teki niin? Miksi hän hylkäsi perheensä?”

P: “Se on pitkä ja monimutkainen asia. Voimme puhua siitä myöhemmin.”

“No, sitten me jatkettiin talokierrosta..”

“Hetkonen, sä oot siis ihan varma, että nää tyypit on oikeesti sun sukulaisia?” Toni kysyi epäilevän näköisenä.

“No joo. Yhdennäköisyys mun faijan ja sen isän välillä oli kyllä aivan käsittämätön.”

“Ei sitä kyllä voi epäillä.”

N: “Eli kyllä ne sukua on, ihan selvästi.”

G: “Tällainen tämä meidän Simlandin-talomme on. Noh, kerrohan Nathan..”

“Seuraavaksi viereisestä huoneesta kuului etäisesti radiopuhelimen rätinää.”

*bzzzzzz* “Agentti 2, tässä Agentti 1. Kuuleeko Päämaja, tässä Agentti 1. Agentti 2, do you copy? Over and out!” *bzzzzzz*

Ag2: “Agentti 1, tässä Agentti 2. Mitä nyt? Täällä on vähän tilanne päällä.”

Ag1: “Kohde on lähestymässä Päämajaa. Toistan: Kohde on..”

Ag2: “Tiedän. Kohde ON jo Päämajassa ja SIKSI täällä on tilanne päällä!”

Ag1: “Ai…”

Ag2: “Kyllä. Agentti 1, get your ass over here! Hinaa perseesi tänne ja äkkiä!”

Ag2: “Idiootti…”

“Eli Annabelle taisi olla oikeassa niiden pukumiesten älykkyyden tasosta. Mutta mä en miettinyt sitä sen enempää, koska mä tapasin lisää uusia sukulaisia.”