Ystävänpäivän Salajuoni

Oli helmikuun ensimmäinen päivä. Toni oli juuri todennut asian vilkaistuaan puhelintaan. Kevättä kohti oltiin selkeästi menossa.

Toni tiesi myös mitä muuta helmikuun alku tarkoitti. Ainakin kiusallisia keskusteluja seuraavaksi kahdeksi viikoksi.

Ilona: “Huomenta rakas!”

T: “Huomenta!”

I: “Kulta? Sähän muistat mikä päivä on parin viikon päästä?”

T: “Joo toki, lätkämatsi jätkien kanssa. Kuinka niin?”

I: “Ei, höpsö! Mä tarkotan 14. päivää. Kai sä muistat mikä päivä se on?”

T: “Edelleenkin lätkämatsipäivä. Mitä siitä?”

I: “Ooksä tosissas? Sulla on lätkämatsi ystävänpäivänä?”

T: “Ainiin, voi perse, sillon on ystävänpäivä! Mä olin ihan täysin unohtanut.”

I: “Säkö unohdit ihan oikeasti? Mä ajattelin, että me oltais tehty jotain kivaa yhdessä.”

T: “Voi kulta, mä oon niin pahoillani..”

I: “Sä oot “pahoillas”??? Senkö pitäis korvata tää?”

T: “No anteeksi, että en ole täydellinen ihminen joka muistaa aina kaiken!!”

T: “Ku en muistanu niin en muistanu, minkä minä sille enää voin??”

I: “Mä kuvittelin, että sulla olis jotain suunniteltuna. Mä vaan ajattelin, että sä haluaisit taas yllättää mut jotenkin.”

I: “Joka vuosi sä oot suunnitellut jotain jo kauan ennenku mä oon ees alkanu miettimään.”

T: “Mä en tiedä mitä sanoa. Kai tää on vaan nyt erilaista, ku meillä on lapsikin yhdessä.”

“N-niin kai sitten..” Ilona sanoi vaisusti.
“Kiitti kulta, että sä ymmärrät,” Toni sanoi lempeästi, muiskautti pusun Ilonan poskelle ja käveli huoneesta ulos.

I: “Jep jep..”

Jos Ilona olisi tiennyt, että lapsen saaminen tarkoitti romantiikan loppua suhteessa, hän olisi ehkä lykännyt sitä vielä muutamalla vuodella..

Ystävänpäivän aamuna Ilona heräsi yllättävän hyvällä ja toiveikkaalla tuulella.

Vaikka Toni olisikin illan lätkämatsissa, he voisivat varmasti juoda aamukahvit yhdessä ja tehdä päivällä jotain romanttista. Hyvä tästä päivästä vielä tulisi!

Mutta se fiilis loppui hänen huomatessaan Tonin olevan selvästi lähdössä jonnekin.

“Toni, odota!” hän huudahti. Toni selvästi veti syvään henkeä ennen kääntymistä.

T: “Huomenta, kulta! Nukuitko hyvin?”

I: “Mihin sä oot menossa?”

T: “Ajateltiin käydä jätkien kanssa kaljalla ennen matsia.”

I: “Oikeesti? Eikö me vietetä tänään ollenkaan aikaa yhdessä?”

T: “Tottakai vietetään, muru! Mä vaan en just nyt kerkee.”

I: “No millon sitten??”

T: “Illalla. Matsin jälkeen. Mä lupaan.”

I: “Ihan sama.. Mee sä jätkien kanssa, ei mua kiinnosta enää..”

T: “Kulta, älä nyt!”

I: “Tää koko päivä on jo pilalla.. Miksi vaivautua?”

T: “Kulta, kuuntele mua. Nähdään oikeasti matsin jälkeen. Mä haluan nähdä sut.”

I: “No et sä kyllä siltä vaikuta!”

T: “Anteeksi. Mua vaan jännittää se peli. Mut sen jälkeen mä oon täysin sun, mä lupaan.”

I: “Kai sitten.. Katotaan..”

Tonin lähdettyä Ilona jäi apeana seisomaan keskelle eteistä.

Miten Toni voi tehdä hänelle näin??

Kauaa hän ei ehtinyt murheessaan vellomaan, sillä Joonan huoneesta kuului vaativaa huutoa.

I: “Mitäs äidin pikkumies?”

I: “Voi rakas.. Milloin elämästä tuli näin omituista..?”

I: “En tiedä mikä sinun isääsi on mennyt.. Mutta jospa illalla asiat olis paremmin.”

Ilona seisoi kauan aikaa keittiössä kahvikupin kanssa.

Heidän piti juoda nämä aamukahvit romanttisesti yhdessä. Missä meni vikaan??

Ilona ei tiennyt halusiko hän nähdä Tonin illalla. Hän oli aivan liian pettynyt.

Taitaa olla ihan sama mennä vielä jatkamaan unia…

Herättyään Ilona oli jo vähän paremmalla tuulella.

Hän kävi suihkussa ja päätti alkaa valmistautumaan.

Hän hittovie hurmaisi sen miehen taas niin perusteellisesti, että se ei enää unohtaisi yhtäkään ystävänpäivää!

Eikä takuulla näkisi häntä enää minään kulahtaneena kotiäitinä.

Vaan missä viipyi lapsenvahti? Sanni oli yleensä aina niin täsmällinen.

I: “Missä sä viivyt? Sun piti olla täällä jo puoli tuntia sitten.”
Sanni: “Sori, mun pyörä hajos ja mun piti pyytää faijaa tuomaan mut autolla. Ei mee enää kauaa!”

Ilona huokaisi. No, ei tämä päivä enää paskemmaksi voinut mennä, joten ihan sama.

Hetken päästä:

Sanni: “Moi ja sori oikeesti tää myöhästyminen!”

I: “Joo, ei se mitään. Joona on jo nukkumassa, mä en oo varmaan kovin kauaa poissa.”

S: “Asia selvä. Lähtekää vain, mä pärjään kyllä!”

Ilona suuntasi Tonin lähettämään osoitteeseen.

I: “Oikeesti, tääkö on sun ajatus romanttisesta illanvietosta? Lähikapakka?”

T: “No mutta täähän on just täydellinen! Tää on lähellä, suht rauhallinen ja täällä on mukava henkilökunta.”

I: “No niin, mut.. Tää on kapakka. Me voidaan käydä täällä ihan koska tahansa.”

I: “Mä ihan oikeasti ajattelin, et oltais menty jonneki vähän hienompaan paikkaan.”

T: “Mä oon pahoillani jos tää ei täytä sun laatuvaatimuksia. Mä en vaan nyt jaksanu miettiä mitään muutakaan.”

T: “Sitäpaitsi Joonas, mun kaveri lukioajoilta, on tulossa käymään täällä. Se haluaa esitellä mulle sen uuden tyttöystävän.”
I: “Että mitä?”

Hetkeä myöhemmin:

T: “Joonas, my man! Mitä äijä?”
J: “Eipä paskempaa, mitä itse?”

I: “Sä oot varmaan Joonaksen uus tyttöystävä?”
“Joo! Mä oon Kaisa, moi!”

K: “Sulla ei taida olla kovin hauskaa täällä?”
I: “Mistä arvasit?”

I: “Meillä piti olla romanttinen päivä tänään yhdessä.. Mut sen sijaan Toni katos heti aamusta jätkien kanssa jonnekin ja nyt mä istun parhaimmilleni pynttäytyneenä hikisessä lähikuppilassa niinku joku idiootti.”

J: “No ei tietenkään se ollu maali! Näkihän sen sokeakin!”

T: “En olis niin varma. Kyl se kiekko kävi maalissa, ihan varmasti.”

J: “Missä universumissa?? Se oli tolppa! IHAN SELKEÄ TOLPPA!!”

I: “Kuuntele nyt noita..”
K: “Hei ne on vaan jätkiä, jätkät on tommosia!”

I: “No niin, mutta ei mun Toni! Se ei oo koskaan ollu tollanen!”

I: “Nyt mä en enää tiedä kuka toi on. Ihanku eri ihminen.”

K: “Siis mitä vittua?? Siis äijät on niin just tommosia idiootteja..”

K: “Mut tiedäks mitä? Me kaks unohdetaan noi äijät nyt ja lähdetään jonneki pitämään ihan omat bileet. Mitä sanot?”

I: “Todellakin! Kuulostaa miljoona kertaa kiinnostavammalta, kuin tämä mesta.”
K: “Loistavaa!”

He nousivat ylös ja kävelivät suoraan baarista ulos sanomatta miehilleen mitään. Aikansa päämäärättömästi käveltyään he huomasivat, että alkoi satamaan vettä, eikä heillä vieläkään ollut suunnitelmaa loppuillaksi.

I: “Voi perse, tääki vielä.. Hyvästi meikki ja kampaus..”

K: “Älä nyt, pieni kuuro vain! Mennään tonne sisälle oottamaan, että se menee ohi ja jatketaan sit matkaa.”

Sisällä Ilona avautui Kaisalle siitä miten pettynyt hän oli Toniin ja miten hän ei voinut ymmärtää miehen käytöstä.

Kunnon avautuminen auttoi ja hänen olonsa tuntui jo vähän paremmalta.

K: “Sade on tainnut loppua. Mitäs jos käydään vielä tsekkaamassa se yökerho?”

Ja niin he tekivät.

I: “Onpa kyllä aika ankeeta täälläkin. Eihän täällä ees oo ketään!”

K: “Älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään! Vähemmän porukkaa – enemmän tilaa meille!”

I: “Kaipa sä oot oikeessa. Otetaanko juotavaa? Mä haluun vetää pään täyteen.”

K: “Loistava idea, kannatetaan! Mut.. tsekataan eka tää mesta kokonaan.”

I: “Voi vitsi, tää on tosi kaunista aluetta. Ois tosi siistiä asua täällä joskus!”

I: “No mut se siitä, nyt ryyppäämään!”

K: “Käydään ny eka tsekkaamassa vielä toi ylätasanne. Se on kuulemma kans hieno!”

I: “No kai sitten.”
K: “Itse asiassa, mee sä edeltä. Mä käväsen nopeesti vessassa.”

Hämmentynyt Ilona lähti kiipeämään portaita ja Kaisa livahti takaisin sisälle.

J: “No, miten meni?”

K: “Suunnitelma toimi aivan täydellisesti!”

Ilona käveli portaita ylös ylätasanteelle. Etäisesti hän kuuli yläkerrasta musiikkia. Frank Simatraa! Hänen suosikkiaan!

Portaiden yläpäässä hän pysähtyi niille sijoilleen.

I: “Toni??”

T: “Hyvää ystävänpäivää, rakas.”

I: “Mitääää??”

I: “Siis oliko tämä sun suunnitelma koko ajan? Mikset sä sanonu mitään?”

“No hei, eihän se sitten ois ollut mikään yllätys!” Toni sanoi ja hymyili leikkisästi.

I: “Idiootti! Mä ehdin kuvitella vaikka mitä!”

T: “Mä oon pahoillani, että mä tuotin sulle pahaa mieltä. Mutta mä lupaan, että tämä ilta korvaa sen moninkertaisesti.”

“Syy miksi mä tein niin, oli se että mä halusin pitää tän erityisen salassa,” Toni sanoi ja silitti Ilonan poskea. “Kuten mä sanoin aamulla, niin meillä on nyt lapsi yhdessä ja ollaan jo sillä tavalla vakiinnuttu. Ja siksi tämä on erilaista. Siksi tän yllätyksenkin piti olla erityinen.”

I: “Voi sua, ihanaa että ajattelet noin.”
T: “Siitä syystä..”

I: “Mitä..?”
T: “Ilona, rakkaani. Elämäni valo. Lapseni äiti.”

T: “Tuletko sä mun vaimokseni?”

I: “Voi rakas! Tulen! Tottakai tulen sun vaimoksesi!”

I: “Mä teen meille juhladrinkit!”

Pari juhladrinkkiä myöhemmin:

I: “Ei tässä kyllä oikein kehtaa alkaa ihan hetkeen häitä suunnittelemaan, kun Nate jätti Siljan just alttarille. Tai siis, voihan niitä suunnitella, mutta ei niistä voi kyllä hiiskua kenellekään.”

T: “Tai sit.. Entä jos jätetään koko suunnitteluvaihe väliin? Mitä jos karataan naimisiin, eikä kerrota kenellekään?”

I: “Uuuuu, kuulostaa ihanan jänittävältä!”

T: “Itse asiassa.. Naten ja Siljan hääpaikka on vielä purkamatta. Se ois meikäläisen hommia, joten mulla on edelleen avain sinne.”

I: “Siis mitä, Silton-hotelliin? Oikeestiko??”

“Jep! Se joka ton varas niitten häitä varten, nähtävästi jatkoi varausta muutamalla kuukaudella. Varmaan elättelee toiveita, että sulhanen muuttais mielensä ja häät toteutuis sittenkin,” Toni sanoi mietteliäänä.

T: “Mutta mitä sanot? Meillähän on täällä kaksi todistajaa valmiina, lähdetäänkö porukalla Siltoniin?”

I: “Tehdään se. Karataan naimisiin!”

He ottivat taksin, ajoivat Silton-hotellille ja hiippailivat sisään.

Heidän pienet salahäänsä olivat ihan täydelliset.

Kotona kaikki oli rauhallista.

Sanni oli nukahtanut sohvalle ja Joonan vaimea jokeltelu kuului lastenhuoneesta.

S: “Jaha, te tulitte! Sori, mä nukahdin..”

I: “Ei se mitään. Menikö kaikki hyvin?”

T: “Mitäs se pikkumies täällä keskellä yötä juttelee?”

T: “Tiedätkö mitä? Iskä vei äiskän just vihille. Iskä oli haaveillut siitä jo pitkään ja nyt se tapahtui. Jee!”

Toni tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin ikinä.

I: “Nukahtiko Joona?”
T: “Joo.”

I: “Ajattele, me ollaan naimisissa!”
T: “Niinpä!”

I: “Mä rakastan sua.”
T: “Mäkin rakastan sua!”

T: “Ja mä olen onnellinen sun kanssasi. Meillä on hyvä elämä yhdessä!”
I: “Niin on! Mäkin olen onnellinen.”

---

Näin onnellisesti loppui Not So Berryn ystävänpäiväspesiaali! 🙂
Kivaa ystävänpäivää kaikille lukijoille! ❤

Takaisin tarinaan -> 2.24 Psykoottiset sekopäät