Eräänä huhtikuisena lauantaiaamuna Saara kotiutui jälleen treffeiltä.
Saara: “Moi systeri! Mitä kuuluu, miten menee jne..”
S: “Mulla ja Ronilla oli siis niiiin siistiä eilen! Se on tosi jees tyyppi.”
Laura: “Mitäs te tällä kertaa teitte?”
S: “No me käytiin eka siellä UG/UV-bileissä mistä Jarppa ja Sirtsa on puhuneet, sit Roni vei mut XTRM-messuille, joka oli läpi yön auki. Siellä pysty hyppäämään benjihypyn! Kuvittele! Se oli siis niin siisteintä ikinä!”
L: “Sehän kuulostaa, tuota, jännältä.”
S: “Sit aamuyöstä me murtauduttiin koulun ruokalaan ja juteltiin siellä vaikka kuinka kauan.”
“Sitten me..”
S: “Paras ilta ikinä! Mä en malta oottaa, että näen Ronin taas!”
L: “Kuulostaa tosi kivalta..”
Laura yritti peittää oman pettymyksensä ja esittää olevansa onnellinen siskonsa puolesta.
L: “Mutta kuulehan siskoseni, mehän sovittiin että deittaillaan Ronia yhdessä. Te ootte nähneet jo kaks kertaa, oisko seuraavaksi mun vuoro?”
S: “Ootko sä nyt ihan varma? Kai sä kuulit mitä mä just sanoin siitä benjihypystä? Jos Roni tykkää jutuista mitä sä et ikipäivänä suostuis tekemään, niin..”
L: “Mä tiedän, mut.. Mun on pakko nähdä se, edes kerran.”
S: “Mutta jos teillä ei meekään jutut yksiin, niin.. Voiko Roni olla sit kokonaan mun?”
L: “No kai sitten..”
S: “Mut tiedätsä mitä tää tarkottaa? Meidän pitää stailata sut! Mä lähden heti shoppailemaan.”
Simsingissä:
Nate: “Kiva kun suostuit tapaamaan. Olisin ymmärtänyt kyllä ihan täysin, jos et olis halunnut..sen kaiken jälkeen.”
Silja: “Kyllähän mä kieltämättä yllätyin, kun soitit.”
S: “Olit ehkä viimeinen sim, jonka olisin odottanut kutsuvan kahville.”
N: “Ymmärrän hyvin. Mitä sulle kuuluu?”
S: “Eipä mulle ihmeitä, samaa vanhaa arkea, töitä enimmäkseen. Mitä sulle?”
N: “Sama, perheyrityksen pyörittäminen vie oikeastaan suurimman osan ajasta.”
He seisoskelivat hetken hiljaa ja katselivat hieman vaivaantuneina toisiaan.
N: “No, mutta.. Jospa mennään sisälle? Sitä kahvia?”
S: “Joo, kuulostaa hyvältä, mennään vaan!
L: “Miten sä muka ajattelit onnistua tässä? Me ei näytetä yhtään samalta!”
S: “Ääh, älä nyt höpsi! Meillä on vaan eri tyylit. Laitetaan sulle mun kledjui päälle, vähän meikkiä ja peruukki – ja voila!”
S: “Hyvä siitä tulee, usko mua! Roni ei huomaa mitään!”
L: “No niin kai sitten..”
Laura ei kuitenkaan ollut yhtä vakuuttunut, kuin siskonsa. Vaikka Saara saisikin heidät näyttämään samalta, niin heidän luonteensa olivat kuitenkin hyvin erilaiset.
Ujo ja pidättyväinen Laura ei ikinä pystyisi uskottavasti esittämään rempseää ja ulospäinsuuntautunutta siskoaan! Olikohan hän tekemässä nyt elämänsä suurimman virheen..?
N: “..joten aika lyhyeen jäi se meikäläisen yritys huolehtia kolmesta muksusta.”
S: “Mä voin niin kuvitella!”
N: “Vaikka perseestähän se tietysti on, että Greta löysi sellasen hulttioäijän ittelleen. Mut ei se halua siitä erotakaan, niin minkäs me sille mahdetaan.”
S: “Niin, pitkästä parisuhteesta on tosi vaikea lähteäkään.”
S: “Siitä puheen ollen.. Mites sun rakkauselämä?”
N: “No eipä siinä paljoa ole kertomista. Mähän olin Annabellen kanssa tosi pitkään, mut.. Me itse asiassa just erottiin.”
S: “Ikävä kuulla, oon tosi pahoillani.”
N: “Älä ole, parempi näin.”
S: “Joskus mä mietin millaista elämä olis, jos me oltais menty naimisiin.”
S: “Tai jos se meidän lapsiprojekti olis onnistunut.”
N: “No tuota.. itse asiassa..”
S: “Siis hetkinen.. mitä??”
S: “Ta-daa! Mitäs mä sanoin? Roni ei huomaa mitään eroa!”
L: “Hmm… sä saatat ehkä olla oikeessa…”
Saara oli kyllä oikeassa. Stailauksen jälkeen he näyttivät hämmästyttävän samalta!
S: “Mitenniin “ehkä”?? Mä oon tasan tarkkaan oikeessa ja tää tulee onnistumaan!”
L: “Todellakin!”
Ensimmäistä kertaa Laura ehkä uskoi sen jopa itsekin.
Seuraava jakso: Mitä oikein on meneillään?
(HUOM! Tarina jatkuu uudessa blogissa: katjahyrynkangas.wixsite.com/lcaavikko)
Katja's Not So Berry 