“Hei Nate!
Miten sinulla menee? Täällä on kesä jo pitkällä. Tosin helteitä ei ole näkynyt, enemmänkin sataa vain vettä koko ajan.
Raskaus näkyy jo todella hyvin!
Siellä se sinun tuleva jälkeläisesi myllää ja potkii – kylkiluuni ovat ainakin ihan hajalla!
Meidän Joona on jo iso poika. Osaa jo ainakin piilottaa kaukosäätimen ja Toni on vihainen!
Eipä tänne meille tämän kummempia. Ilmoittele itsestäsi! Laskettu aika on joulukuussa, joten toivottavasti olet saanut lähtöaikatauluja jo mietittyä.
Terkuin; Ilona”
“Siitä on nyt puoli vuotta, kun lähdit Simisvaltoihin. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
Kävin viikonloppuna Simsingissä tapaamassa Ilonaa ja Tonia. Siellä on syksy jo täyttä vauhtia käynnissä.
Ilonan vatsa on valtava! Onneksi ilmat ovat viilenneet, niin loppuraskaus ei ole niin tuskallinen.
En voi käsittää, että minusta on tulossa isoäiti! En kyllä suostu vielä mummoutumaan, ehei!
Mutta yllättävän innoissani olen silti tästä uudesta tulokkaasta, vaikka en nuorempana ollut mitenkään varsinaisesti äidillinen.
Kirjoittelehan takaisin, emme ole kuulleet sinusta mitään! Toivottavasti olet jo varannut paluuliput, että ehdit tänne ennen vauvan syntymää.
T: Äiti”
“Miten sulla menee siellä maailmalla? Ois siisti kuulla äijästä, kukaan ei tiedä yhtään mitä sulle kuuluu.
Täällä satoi ensilumi tänään. Eikä yhtään liian aikaisin, huomioonottaen että joulu on jo muutaman viikon päästä.
Mikä tietysti tarkoittaa myös synnytyksen lähestymistä. Ilonan laskettu aika on ens viikolla. Siihen nähden ois ihan jees kuulla teikäläisestä, lupasit meinaan pyhästi tulla takaisin siihen mennessä.
Tsiigaa ny jäbä, lunta! Sun on pakko tulla nyt himaan. Ens viikolla susta tulee isä!
T: Your main man Toni”
“Siitä on nyt vuosi kun lähdit. Emme ole kuulleet sinusta mitään ja me kaikki ollaan aika helvetin huolissamme.
Koska sua ei näkynyt joulukuuksi takaisin ja Ilonan laskettu aika lähestyi, minä lähdin sitten Simsinkiin tueksi heille. Se on kuitenkin mun ensimmäinen lapsenlapseni, kaikesta huolimatta. Ja koska SÄ et näköjään aio hoitaa velvollisuuksiasi, jonkun on se tehtävä.
Ne laittoivat mulle matkasängyn Joonan huoneeseen. Kuvittele! Epämukavin sänky ikinä. Ja vielä piti nukkua taaperon kanssa samassa huoneessa.. Mut ei mulla ollu tarkotus olla siellä ku viikko-pari, joten päätin että saa kelvata. Ja ehkä mä aloin jo vähän tottumaan siihen Joonaankin. Niin ärsyttävä, kuin se olikin.
Noh, se raskaushan sitten venyi yliajalle. Just mun tuuria.
Mut me päätettiin sit kuitenkin tehdä jouluvalmistelut ihan normaalisti. Ilonakin jaksoi ihmeen hyvin kokata. Tällä tulokkaalla ei vaikuttanut olevan mikään kiire ulos.
Mutta mikäs siinä, olihan se ihan kivaa! Kuusen koristelu ja muu. Ehkä mä alan lopulta nähdä mikä pointti siinä koko hommassa on.
Siitä kuusesta tuli kyllä niin hieno, että saattoi vähän kyynel vierähtää silmäkulmaan. Mikä lie kuusiallergia..
Mä jätin siihen kuusen alle pienen kiitoslahjan vähän sillai molempien puolesta. Ostin sellaisen hierontalaitteen, joka voidaan asentaa sänkyyn. Eihän se kummoinen ollut, varsinkin kun mun työsuhde katkaistiin. Pomo ei lievästi sanonuttuna tykännyt siitä, että mä olin penkonut yksityisasioitani työpaikan järjestelmien avulla..
Me syötiin sitten pienellä porukalla jouluateria.
Siinähän se ilta leppoisasti sujui. Eikä synnytyksen alkamisesta merkkiäkään.
Availtiin siinä sit lahjat vielä, kuten järjestykseen kuuluu.
Vaikka olihan se kiva seurata pikku-Joonan innostusta.
Ja Tonin tietysti, joka innostui siitä hierontalaitteesta niin, että meni heti asentamaan sitä! Kiva huomata, että ei ihan pieleen ainakaan mennyt lahjavalinta.
No siinä pyhien välipäivinä käytiin synnärillä ja alettiin neuvottelemaan jo synnytyksen käynnistämisestä. Mutta ei me sitten sinne asti ehditty.
Poltot alkoivat suunniteltua käynnistystä edellisenä iltana.
Mikä on hyvä asia. Kai. Sinä ja Lauri tulitte niin vauhdilla ja vähän etuajassa, että mulla ei ole mitään käsitystä.
Mutta, lopulta 36 tunnin pakertamisen jälkeen mun ensimmäinen lapsenlapseni oli maailmassa!
Voi kuule Nate, sun olis pitänyt olla siellä! Se oli maagista.
Täysin erilaista, kuin silloin kun on itse siinä synnytyspöydällä haarat levällään koko kansan nähtävänä.
Sä jäit paitsi sun ensimmäisen lapsen syntymästä. Se on valitettavasti asia, jota sä et koskaan saa korjattua.
Joten toivottavasti sä oot nyt tyytyväinen päätökseesi olla saapumatta paikalle.
No, kun Ilona oli toipunut pahimmasta, heillä oli asiat reilassa ja pakastin täynnä ruokaa, mä aloin tekemään lähtöä kotiin. Mä pidin itsestään selvänä, että vauva jää synnyttäjänsä hoivaan, kunnes sä tulet kotiin. Mutta Ilonalla oli muita suunnitelmia.
Joten tyttö on nyt sitten meillä.
Niin, tosiaan. Sä sait tyttären. Onneksi olkoon. Jos sua nyt kiinnostaa.
Oletan, että sä tulet hakemaan hänet ensi tilassa.
– Eva”
“Olet ollut nyt kaksi vuotta poissa. Emme ole kuulleet sinusta mitään, enkä tiedä tuleeko tämäkään viesti perille. Yritän kaiken varalta kaikkiin mahdollisiin osoitteisiin, koska en tiedä mitä niistä käytät nykyisin.
Sun tyttäresi sai ristiäisissä nimen Olivia. Jos sua sattuu kiinnostamaan.
Musta on oikeastaan ollut ihan kivaa olla tytön kanssa kahdestaan kotona. Mä olen tosi yllättynyt siitä, kun ottaa huomioon miten ahdistunut mä olin, kun sinä ja Lauri olitte pieniä.
Mä oon oikeastaan tykännyt touhuta Olivian kanssa. En olis ikinä uskonut.
Ehkä tämä mummojuttu on ihan kivaa.
Keväällä me istuteltiin siemeniä kasvamaan takapihalle. Saa nähdä millaisia kukkia niistä kesän mittaan kasvaa.
Olivia on kyllä aika mainio tapaus. Poikani, sinä menetät paljon!
Jos saat tämän viestin, niin ole kiltti ja ota yhteyttä. Olet kuin kadonnut maan pinnalta ja pelkään pahinta.”
“Tänään on taas lähtösi vuosipäivä. Yritän tavoitella sinua jo kolmatta vuotta. Alan jo pikkuhiljaa menettää toivoani.”
“Mitä ihmettä sä sekoilet? Justhan me törmättiin kaupungilla. Pitäiskö sulle kuitenkin varata se lääkäriaika? Kuten oon sitä pitkään jo sulle puhunut, tollainen unohtelu voi olla merkki vakavasta muistisairaudesta.”
“Voi idiootti, en mä sulle sitä tarkottanut vaan sun pojalles! Yritä säkin edes joskus tajuta asioita ja lakata syyttelemästä toisia muistisairaiksi.
Sitäpaitsi itselläsi alkaa hiusraja jo pakenemaan uhkaavasti. Se voi olla merkki vakavasta kaljuuntumisesta ja keski-ikäisen äijän ukkoutumisesta. Varaanko sulle lääkäriajan?”
Nate istui koneella selaamassa lukemattomia sähköposteja vuosien varrelta ja hymähti.
Hänen vanhempansa olivat aina olleet niin omia persooniaan! Ihanaa, että he vaikuttavat olevan ennallaan.
Naten aika Simisvalloissa oli vierähtänyt nopeaa. Mutta hän oli oppinut niin paljon!
Eva oli näköjään lähettänyt hänelle paljon kuvia Olivian ensimmäisistä vuosista.
Lisäksi hän oli toki saanut säännöllisiä päivityksiä agenteilta, jotka jäivät Simlandiin tarkkailemaan tilannetta hänen puolestaan.
Eva näytti tekevän niin hyvää työtä tytön kasvatuksessa, että Nate ei kokenut kiirettä palata. Toisaalta pienen lapsen hoitaminen oli tuntunut niin pelottavalta, joten hän mielellään oli vetäytynyt sivuun ja jättänyt sen vastuun muille. Toki hän oli olettanut, että lapsi olisi jäänyt Tonin ja Ilonan luo, mutta tämäkin järjestely tuntui toimivan.
Vuosien aikana Olivia oli kasvanut huimasti. Nyt hän oli jo aloittamassa ensimmäisen luokan ja hän harjoitteli jo ahkerasti lukemista ja kirjoittamista.
Eva näytti toimivan hienosti siinäkin hänen apunaan. Pitkään Nate oli miettinyt miten hänen äitinsä jaksoi ja pystyi siihen kaikkeen yksin.
Kunnes tämä ei selkästi enää jaksanutkaan.
Ja silloin Kalevi tuli kuvioihin.
Tiedusteluinformaation mukaan Kalevi oli Evaa reilusti vanhempi ja oli jäänyt jo eläkkeelle opettajan työstään. He tapasivat, kun Kalevi oli työskennellyt joulupukkina paikallisessa ostoskeskuksessa. Nate ei edes halunnut kuvitella miten se tapaaminen oli sujunut ja miten se oli johtanut syvemmän ystävyyden kehittymiseen.
Nate ei tiennyt olivatko he tosiaan vain ystäviä, vai oliko heidän välilleen kehittymässä jotain enemmänkin. Mutta sen hän tiesi, että Olivia ei tykännyt Kalevista.
Se sai Naten miettimään oliko kotona sittenkään kaikki täysin hyvin. Jos hänen tyttärensä ei ollut onnellinen, hänen pitäisi vastuullisena vanhempana puuttua asiaan.
Kunhan hän vain saisi virallisen perijän velvollisuudet hoidettua, sitten hän on turvannut tyttärelleenkin taloudellisesti vakaan tulevaisuuden ja se oli kaikkein tärkeintä.
Los Simgeles oli ollut aivan uskomaton seikkailu! Hän halusi ehdottomasti jäädä tänne pysyvästi, joskus. Nyt ei ollut vielä sen aika.
“Hello darling,” Nate kuuli pehmeän äänen takaansa. “Moi rakas!”
N: “Annabelle, moi!”
A: “How are you? Miten voit?”
N: “Itse asiassa, mun pitää puhua sulle yhdestä jutusta.”
Annabelle tuhahti. Simisvaltalaisen small talk -kulttuurin mukaan Naten olisi kuulunut kysyä hänen vointiaan. Nate oli asunut siellä jo viisi vuotta, eikä oikein vieläkään hallinnut paikallisia tapoja. Hän vain istui tietokoneellaan kaiket illat ja teki ties mitä.
N: “Mun on aika matkustaa takaisin Simlandiin. Ei pysyvästi, mutta joksikin aikaa.”
A: “MITÄ?? Mutta ethän sinä voi lähteä! Kuka hoitaa perheyrityksen asioita??”
N: “Älä huoli rakas, kaikki on hoidossa! Firmalla on erittäin pätevä hallitus, joka on kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä. Mitä johtamiseen tulee, niin Pops on luvannut ottaa päävastuun poissaoloni ajaksi. Hänen mielestään se on hieno idea, että haluan olla enemmän läsnä tyttäreni elämässä!”
A: “Kai sitten..”
N: “Ihanaa, että ymmärrät. Mä lähden edeltä Simlandiin järjestämään asioita ja etsin meille talon. Sen jälkeen saat tulla perässä – jos haluat. Ei ole pakko, mutta tietysti toivon sitä.”
A: “No milloin sinä lähdet?”
N: “Itse asiassa.. Tänä iltana.”
A: “Mitä?? Ajattelitko ikinä kertoa minulle???”
N: “Anteeksi, kulta. Mun olisi pitänyt kertoa. Mutta ei nyt riidellä, me ollaan kohta pitkän aikaa erossa, enkä halua erota riidoissa.”
A: “Ei tietenkään, anteeksi rakas.. Tottakai sinun täytyy lähteä.”
N: “Tulehan tänne, senkin namupala.”
A: “Et ole kutsunut minua tuolla sanalla moneen vuoteen.”
N: “Hei sitten, rakas! Nähdään muutaman kuukauden kuluttua!”
Tähän päättyy Aavikon perheen toinen kausi ja tarinaa jatkaa Olivia. 🙂
Katja's Not So Berry 
Otin nyt tän Naten tarinan kiinni ja siirryn Oliviaan pian! Ihan huikeita juonenkäänteitä taas ja siistiä, että Natesta tuli perijä ja samalla hän muutti Yhdysvaltoihinkin. Edelleen, bro-suhde Toniin on tän tarinan parhautta! Tää sähköpistiosa oli kans mielenkiintoinen ja hauskasti tehty xD. Aina tulee näistä sun jutuista vaan niin hyvä mieli!
Crosseilla on muuten osa 22 ulkona!
LikeLiked by 1 person
Kiitos ja kiva kuulla! 🙂 Naten ja Tonin kaveruutta on kyllä ollut tosi hauska myös kirjoittaa. 😀 Ja kiitos infosta, teen vastavierailun! 🙂
LikeLike