NSB: 3.17 Mitä nyt vielä??

Nate: “Bob, my man! Voiksä uskoa, että tämä päivä on lopultakin koittanut?”

Bob: “Tervehdys sinullekin, Nathan! Mikäs päivä tänään sitten mahtaa olla?”

N: “Ei enempää eikä vähempää, kuin päivä jota olen odottanut jo vuosia enemmän kuin mitään muuta!”

N: “Tänään on se päivä, kun Olivia täyttää lopultakin 18 vuotta ja mulla on lopultakin laillinen oikeus tavata tyttäreni!”

B: “Ah niin, tosiaan.. Tuota.. Meillä saattaa olla, tuota..*kröhöm* pieni ongelma vielä.”

N: “Mitä sä nyt meinaat? Olivia on täysi-ikäinen, joten kaikki ongelmat on poistuneet!”

N: “Eikö sen niin pitänyt mennä? Niinhän sä oot koko ajan mulle sanonut.”

N: “Mitä ongelmia tässä vielä muka voi olla?”

B: “Minä tosiaan tutkin asioita vielä tarkemmin ja tuota.. Nähtävästi on nyt näin, että tuota.. Vaikka Olivia onkin täysi-ikäinen, niin lähestymiskielto on silti edelleen voimassa. Tapaamisoikeuteen vaaditaan Evan lupa ja allekirjoitus, mitä tässä tilanteessa on nyt tietysti jotakuinkin mahdotonta saada..”

N: “Mitä vittua sä just sanoit?”

N: “TÄÄ EI VITTU VOI OLLA TODELLISTA!!!”

N: “Tarkotatsä, että mulla ei tuu ikinä olemaan mitään mahdollisuutta edes tavata mun tytärtä???”

B: “Minä yritän parhaani mukaan selvitellä tätä asiaa. Eva on vain hoitanut tämän koko jutun aivan liian hyvin ja hänen toimivaltuutensa ovat ylittäneet omani reilusti.”

N: “No yritäpä sinä kuule selvitellä asioitas ihan rauhassa.”

N: “Mä hoidan tän jutun nyt omalla tavallani tästä eteenpäin.”

Saara: “Moikka broidi! Me haluttais kysyä yhtä juttua.”

Joona: “Voittekin painua samantien kysymyksienne kanssa vittuun mun huoneesta.”

S: “Ääääääh, broidiii, älä oo tollanen…”

S: “Yks kysymys, ei oo oikeesti niin paljoo vaadittu!”

Joona vilkaisi Lauraa, jota Saaran draamailu näytti myös huvittavan. Ehkä hän heltyisi tällä kertaa.

J: “No kysykää nyt sitten.”

S: “Kenen kanssa sä juttelit tänään lukion aulassa?”

J: “Mistä sä muka tiedät mun juttelemisista?”

S: “Äääh, no yks kaveri vaan kysyy, entä sitten? Älä kysele, ku vastaa nyt vaan kysymykseen!”

J: “No jos sä ihan välttämättä haluat tietää, niin se oli yks Roni.”

J: “Toinen Huntingtonin veljeksistä. Niistä tyypeistä kannattaa pysyä kaukana.”

S: “Kuinka niin?”
Laura: “Niin, kerro ihmeessä lisää!”

J: “No siis ne.. ne on kiusaajia. Niistä ei oo ku harmia.”

J: “Mutta se niistä idiooteista. Mites teidän tanssit meni?”

S: “Ne tuota.. ihan kivasti!”
L: “Joo, siis.. *krhm* menihän ne..!”

Illansuussa Nate oli perillä Kevätlammella.

Hän oli päättänyt löytää Olivian ja sitä varten hänen piti puhua yhden tietyn simin kanssa.

Nina: “Iltaa, Nathan! Mitäs sinä täällä?”

Nate selitti Ninalle pääpiirteittäin tilanteen.

Nina: “Tyypillistä Evaa. Sillä ei aina pysynyt yksityiselämä kasassa, mutta tuollaiset jutut se kyllä aina hoiti hyvin perusteellisesti.”

N: “Nina, kuuntele. Mun on löydettävä Olivia, keinolla millä hyvänsä. Ja sä olet ainoa sim, joka mua voi auttaa siinä.”

N: “Itse asiassa, mä olen ainoa sim joka EI voi auttaa sua tuossa asiassa. Mä vannoin Evalle pitäväni Olivian olinpaikan salassa kaikilta.”

N: “Miks vitussa? Mähän oon Olivian isä! Sitäpaitsi mä oon luullut, että sä oot mun puolella tässä!”

N: “Niin mä olenkin. Mutta mä en voi kävellä virallisten sopimusten ja määräysten yli.”

N: “No mitä vittua mun sit pitäis tässä tilanteessa tehdä??”

N: “Mä voin ainoastaan neuvoa sua hakemaan oikeusteitse lähestymiskiellon kumoamista. Jätä virallinen hakemus käräjäoikeuteen, mä voisin kuvitella että sun tapauksessa käsittelyaika ei ole niin pitkä, eli sä voisit saada kumottua sen jo ens vuonna..”

N: “Mä vittu mitään vuotta ala venaileen!”

N: “Okei, nyt riittää. Mä etsin Olivian itse. Ja sä kerrot mulle nyt missä se on.”

N: “Nathan, sä tiedät hyvin, että mä en voi kertoa sitä.”

N: “ARGH!!!”

N: “Okei, no kerro edes tää. Asuuko se edelleen meidän kotitalossa?”

Nina epäröi vaivaantuneena.

N: “VASTAA!! Onko se sama talo??”

Nina kiemurteli vaivaantuneena, mutta ei edelleenkään vastannut mitään. Nate veti tästä omat johtopäätöksensä.

N: “Se on siis sama talo.”

N: “Mä lähden sinne. Nyt.”

N: “Nathan, kuuntele. Sä et voi mennä sinne. Mä en voi päästää sua.”

N: “Voinhan. Et sä voi estää mua.”

N: “Kyllä voin. Sä ET mene sinne! Jos sä ymmärrät omaa parastas nyt, niin sä..”

Nate pomppasi ylös sanomatta sanaakaan ja lähti kävelemään takaisin autolleen.

N: “ARGH! Voi vitun Eva minkä sopan sä keitit ja jätit mulle selvitettäväksi!”

N: “NATHAN! NYT HINAAT PERSEESI TAKAISIN TÄNNE JA ÄKKIÄ!!”

S: “…joten Jenna tanssi sit koko illan Jartsan kaa, vaikka se oikeesti tykkää Petskusta, mut se tuli sinne tansseihin Pirren kaa, joka oli viime viikolla vielä Masan kaa..”

Laura kuunteli ihmeissään kaksoissiskonsa selitystä ja mietti miten tämä onnistui juuri selostamaan juonikuviot tapahtumasta, jossa heistä kumpikaan ei todellisuudessa käynyt.

S: “Kenen kanssa sä muuten menit sinne lukion tansseihin? Me ei nähty.. tai siis se meidän kaveri ei nähnyt ketään tyttöä sun seurassa koko iltana.”