NSB: 3.13 Apit ja wapit

Olivia: “Ihanaa nähdä lopultakin!”

Ville: “Niin on! No, kerro jo, miten pääsykokeet meni?”

O: “Tosi hyvin! Mulla on vahva tunne, että mut hyväksytään.”

V: “Noniin, mähän sanoin! Mä tiesin, että susta on siihen!”

V: “Ihanaa, sä muutat Simsinkiin ja me voidaan olla yhdessä!”

O: “Niinpä. Siitä tulee täydellistä!”

Olivia oli suunnistanut karttapalvelun avulla Eteläisen Kevätlammen vanhalle kansakoululle. Tai ainakin hän oletti olevansa perillä, sillä alue oli hänelle ihan vierasta.

Ilmeisesti tämä kuitenkin oli oikea osoite. Rakennus ainakin näytti ikivanhalta.

Sisällä oli selkeästi joku ryhmä alkamassa. Vielä pitäisi rohkaistua ja mennä sisälle.

Olivia seisoi oven takana vaikka kuinka pitkään ja yritti kerätä rohkeutta.

Lopulta hän kuitenkin jänisti ja käveli ripeästi nurkan taakse piiloon. Ei tästä tule nyt yhtään mitään!

Hän ei kuitenkaan voinut angstata siellä yksin, sillä roskisten takana puupenkillä istui joku nuori mies.

O: “Oh, sori! Tai siis.. mä en tienny, että täällä oli joku. Sori! Tai siis..”

Mitäköhän hän edes tässä anteeksi pyyteli. Olivia oli kuitenkin ihan lukossa tästä odottamattomasta käänteestä, eikä hän tietysti muutenkaan ollut mitenkään erityisen hyvä puhumaan muille simeille.

Mies: “Joo sori, en mäkään! Tai siis.. Mä olin menossa tonne ryhmään, mut en mä sit kai jotenki uskaltanukaan.”

O: “Ai et vai? En mäkään! Tai siis.. niin mäkin, mutta en mäkään sitten.. tai siis..”

Olivia sekoili sanoissaan, mutta tuo nuori mies ei näyttänyt välittävän.

Mies: “Mä oon muuten Viljami.”
O: “Mä oon Olivia, moi!”

Viljami: “Siis mitä, Olivia? Oikeesti?”

O: “Joo. Kuinniin?”

V: “Eeei kuinkaan.. Tai siis mä tunnen yhden toisenkin, joka on.. tai siis itse asiassa mun ex-tyttöystävä on kans Olivia, joten.. tai siis, että aikamoinen yhteensattuma.”

V: “Sä olit siis kans menossa tonne ryhmään ennenku et mennykään..?”

O: “Nojoo.. Tai siis, kun mä oon hakemassa kouluun ja sitä ammattia varten pitäis olla tosi hyvässä kunnossa, eikä sais olla ylipainoa…”

Olivia huomasi yhtäkkiä selittävänsä tälle mystiselle Viljamille kaiken yrityksestään hakea opiskelemaan ja kuinka hän ei saanut edes kutsua pääsykokeisiin.

Villestä hän ei puhunut halaistua sanaakaan.

V: “No voi hitto, tosi ikävää.. Saako kysyä mitä sä hait opiskelemaan?”

O: “Avaruusteknologiaa, Simsingin yliopistoon.”

V: “Hei siistiä, meitsi on kans hakemassa sinne! Ehkä me voidaan opiskella yhdessä? Ja samalla tsempata toisiamme painon pudotuksessa?”

O: “Oikeesti?? Se ois tosi mahtavaa! Todellakin tehdään niin!”

Mikä käsittämättömän onnekas yhteensattuma! Tsemppikaveri parantaisi varmasti huiman paljon hänen mahdollisuuksiaan onnistua.

Käsittämätöntä myös, miten kaikki hänen tapaamansa pojat halusivat myös astronauteiksi!

Toni: “Olikohan se oikeesti hyvä idea saattaa sun faijas ja Amanda taas yhteen? Meinaan se nainen on monta kertaa ennenkin sekottanut Jiin pään ihan totaalisesti.”

N: “No hei faija on nykyään vanha kääkkä, ei Amandan kaltainen laatudaami vilkaisis enää siihen päinkään. Sitäpaitsi niitten on opittava tulemaan toimeen, koska niillä on yhteisiä lapsenlapsia, jotka tarvii niitä nyt.”

Seuraavaksi Nate bongasi Jiin, joka sattui juuri sopivasti kävelemään samaan baariin.

Jii: “Löysinhän mä teidät! Kävin pikaisesti hakemassa lasten kamoja ja halusin jutella vielä ennen kuin lähden ajamaan takaisin Kevätlammelle.”

N: “Hei mahtavaa, ku tulit faija! Ystäväni Toni tässä epäilee, että sä alat taas virittelemään Amandan kanssa jotain juttua. Kerro sille, miten muuttunut mies sä olet!”

J: “Mitääääää, virittelemään jotain juttua? Ääh, se on mennyttä kaikki!”
T: “Sori jäbä, ei ois pitäny epäillä sua..”

J: “Siis joo, vähän pidettiin hauskaa vanhojen aikojen muistoksi, mutta ei me nyt siitä mitään juttua aleta kehittelemään.”

N: “Mitäää?? Faija!! Mä just tässä vakuutin Tonille, että sä et koskis siihen naiseen pitkällä tikullakaan!”
J: “No sori, mä en tiedä mitä sanoa!”

N: “Mitenniin et tiedä mitä sanoa? Sä oot varattu mies! Miten sä voit tehdä Elinalle noin? Ja suhtautua siihen vielä noin kevyesti.”

J: “No siis.. Totuus on, että.. mulla ja Elinalla ei oikeestaan oo mennyt hyvin enää moneen vuoteen. Itse asiassa, me ollaan tehty eroa tässä jo jonkin aikaa. Yksi syy sille miksi mä olen täällä, on se että mä kävin katsomassa yhtä potentiaalista asuntoa. Mä aion muuttaa Simsinkiin ja pojat muuttaa perässä kirjoitusten jälkeen.”

N: “Wau, faija. Tossa oli paljon uutta informaatiota. Eli mitä, aioksä nyt yrittää Amandan kanssa vai mitä sä aiot?”

J: “Noh, tuota siis.. Se meidän hauskanpito keskeytyi aika ikävästi jo alkutekijöihinsä, kun Amandan mies tuli kotiin. Eli mä luulen, että tässä ei olla ihan heti mitään yrittämässä.”

N: “Mitää, oikeesti?? Ei helvetti minkä sopan sä oot taas ittelles keittäny!”

J: “No äläpä kuule! Se oli joku nuorempi sälli, suurinpiirtein sun ikäinen. Ne on ilmeisesti olleet aika pitkään yhdessä. Niillä on kolme lastakin, eli Amanda ei oo varmaan ihan heti hyppäämässä meikäläisen kelkkaan.”

N: “Miten ihmeessä te edes päädyitte säätämään taas?”

J: “No kun me päästiin Kevätlammelle ja Amandan luo, me tehtiin lapsille iltapalaa ja laitettiin ne nukkumaan. Sit Amanda halus tarjota mulle teetä ja jäätiin siinä sit juttelemaan.”

J: “Sit me vaan alettiin miettimään, oisko meidän elämä voinut olla tällaista, jos oltais päädytty yhteen.”

J: “Sit se intiimi tunnelma ja meidän luontainen vetovoima johti siihen, että me suudeltiin. Ja olis johtanut varmaan paljon muuhunkin, jos se sälli ei ois tullu keskeyttämään.”

N: “Ihanku sä olisit alottanu tän koko jutun sanomalla, että kaikki säädöt teidän välillä on historiaa. Kuulostaa siltä, että ne on kaikkea muuta.”
T: “Pitäiskö sun antaa olla? Ne on kuitenkin aikuisia ihmisiä, selvittäkööt omat säätönsä.”

N: “No en mä nyt sillä, musta on vaan jännä, miten faija tuli tänne sellasen uhon kanssa ja sit se kaikki olikin täyttä bluffia.”

N: “Miksei voinu vaan sanoa suoraan, että joo, tuli vähän säädettyä. Eihän sulla oo mitään syytä meiltä alkaa asioita pimittämään.”

J: “Kai sä oot oikeessa, sori. Mutta jos saan muistuttaa, niin oli sullakin aikamoinen uho päällä, että mun pitää nyt todistaa olevani joku siveyden sipuli.”

J: “Sitäpaitsi, mun pitäis sun isänä näyttää sulle oikeanlaista miehen mallia. Ei oo helppoa myöntää, että on taas mennyt sössimään asiansa.”

J: “Varsinkin, kun meikäläisellä on ollut niitä sössimisiä aika mittavasti elämän aikana.”

T: “Noniin, hienoa, asia on käsitelty. Asiasta kukkaruukkuun! Joona on tosi kiinnostunut liiketaloudesta ja mietin, että löytyiskö sille harjoittelupaikka teidän firmasta?”

N: “No katsotaan, voi hyvin järjestyäkin. Minkä tyyppisiä hommia se ois halukas tekemään?”

T: “Ei se oikein tiedä vielä. Ois varmaan ihan hyvä alottaa jostain juoksupojasta ja edetä siitä ylöspäin, sillai et näkee mitä se perusduuni oikeasti on. Tekis sille jätkälle tosi hyvää.”

J: “Innostuiskohan meidänkin pojat? Olishan se varmasti mahtavaa päästä isobroidin firmaan töihin ja vielä Simsingissä. Tekis niillekin jätkille todellakin hyvää.”

N: “Hei mä en kyllä tiedä voinko mä luvata kolmelle..”
T: “Mä kuulinkin, että teillä on ollu kans teinijätkien kanssa haasteita. Meidän Joona vaan datailee koneella kaiket päivät eikä oikein tunnu ottavan vastuuta mistään.”

J: “Joo, meidänkin jätkillä on aina vaan kännykät kädessä ja niillä on siellä kaikki netit ja chatit ja apit ja wapit, eikä ketään vaivauduta näkemään enää livenä!”

T: “Mä oon kans aikaa sitten tippunu kärryiltä näissä nuorten sovellusjutuissa. Eka kaikki oli Simbookissa, mut siellä on kuulemma enää vaan kaikki vanhukset ja nolot tyypit. Sit kaikki oli Simstassa ja nyt sekin on nolo. Nyt kaikki on kuulemma jossain TökTökissä, mut me ei saada kuulemma Ilonan kanssa liittyä sinne. Koska se ois noloa.”

T: “Mut ainakin nää nuoret jäbät handlaa kaikki noi uusimmat somet, siitä ois varmasti teidän suvun firmalle hyötyä.”

J: “Se on muuten totta! Ei me vanhat kalkkikset enää mitään tajuta. Ja tällä mä viittaan siis lähinnä itseeni, te kaks ootte vielä sen verran nuoria, että ymmärrätte noita juttuja.”

N: “Ehkä te ootte oikeessa. Varmasti meillä olis tollasille diginuorille käyttöä.”

N: “Millos sä sanoitkaan, että te muutatte tänne? Vuoden päästä?”

J: “No mä muutan heti kun asunto löytyy, jätkät muuttaa vajaan vuoden päästä perässä.”
T: “Joonalla olis samoin töiden hakeminen ajankohtaista vuoden päästä, tosin asumisjärjestelyistä ei olla vielä puhuttu mitään.”