Nate: “Teillä oli jotain asiaa joka koskee Oliviaa?”
Agentti 2: “Kyllä. Olivian nimi on tullut vastaan Simsingin yliopiston järjestelmissä. Meillä ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta Olivia on saattanut hakea sinne juuri opiskelemaan.”
N: “Eli.. Olivia saattaisi olla löydettävissä yliopistolta ensi syksynä??”
Ag2: “Meillä ei tosiaan ole tarkempaa tietoa, mutta se on mahdollista.”
N: “Jes, KIITOS! Lopultakin hyviä uutisia!”
N: “Mä saan lopultakin mun tyttären takaisin! Miten mä voin ikinä kiittää teitä?”
Ag2: “Noh, työtänihän minä tässä vain..”
N: “Ja erittäin hyvää työtä teetkin! Katsotaan, jos teille järjestyisi palkankorotukset palkkioksi tästä.”
Esmeralda: “Onnea sisäänpääsystä rakas!”
Olivia: “Kiitos, äiti!”
Jonathaniel: “Mitäs sanoisit, jos nuoripari muuttaisi meille asumaan?”
E: “Ei mutta tuohan on loistava idea!”
Hetkeä myöhemmin:
J: “Noniin, täällä ollaan. Tässä on teidän uusi kotinne.”
J: “Ja te voitte asua täällä niin pitkään, kuin haluatte.”
O: “Kiitos, isä. Kiitos ihan kaikesta!”
O: “Olen niin onnellinen, että olemme taas yhdessä koko perhe.”
Tukehduttuaan kakkupalaan Olivia oli kaatunut hengettömänä lattialle. Hän ei ollut enää tässä maailmassa, mutta ei poissakaan. Hän ei ollut tajuissaan, mutta jollain lailla tiedosti kuitenkin oman olemassaolonsa.
Seuraavaksi hän tunsi jonkinlaista vetoa. Ikäänkuin joku, tai jokin, olisi nostanut häntä ylöspäin.
Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa huoneen reunalla. Hän kääntyi katsomaan taakseen ja kauhistui nähdessään itsensä lattialla makaamassa. Mitä tämä oikein oli??
Oliko hän… kuollut??? Eihän tässä näin pitänyt käydä!!
Yhtäkkiä hän tunsi kylmän viiman selässään. Kun hän kääntyi katsomaan, hän huomasi olevansa yhtäkkiä ihan jossain muualla.
“Mitä ihmettä??”
Yhtäkkiä hän näki tutun hahmon.
O: “Eva-mummi!!”
Eva: “Olivia, kuuntele. Minulla on tärkeää asiaa.”
E: “Sinä olet nuori ja sinulla on koko elämä edessä. Älä anna kuolemani pilata sitä kaikkea. Sinun on jatkettava elämää! Hae yliopistoon uudelleen, sinä kyllä pystyt siihen!”
O: “Miten? En mä pärjää mitenkään yksin.”
O: “Mä yritin hakea opiskelemaan, mutta ei mulla ole mitään mahdollisuuksia onnistua siinä.”
O: “Ja koska mun vanhemmat hylkäsivät mut etkä sä kertonut ikinä meidän muusta suvusta mitään, niin nyt kun sua ei enää ole, mulla ei ole ketään.”
E: “Olivia, minä en ollut sinulle rehellinen. Totuus on paljon tuota monimutkaisempi.”
E: “Sinun on oltava nyt reipas ja pengottava asioita itse.”
O: “Miten?? Ei mulla ole mitään keinoja! Nina ei kerro mulle mitään vaikka kuinka kyselen, mä en tunne ketään muita, eikä mun tietokoneella pääse mihinkään!”
O: “Niin ja sitäpaitsi mä taisin juuri heittää veivini, joten se vaikeuttaa asioita myös huomattavasti.”
E: “Olivia, rakas, kuuntele.. Sinun aikasi ei ole vielä. Sinun on palattava.”
O: “Palattava?”
E: “Kyllä. Sinulla on kokonainen elämä elettävänä ja kohtalo täytettävänä. Mene, etsi juuresi ja ne simit, joiden elämään kuulut.”
O: “Mutta.. miten?”
E: “Kerron sinulle salaisuuden, kuuntele.. Piparminttu.”
O: “Mikä?”
E: “PIPARMINTTU! MUISTA SE!”
Esmeralda: “Kiitos äiti, että olet pitänyt hyvää huolta Oliviasta.”
Eva: “Ilo oli minun puolellani! Olivia on aivan ihana ja älykäs tyttö. Hänestä tulee vielä jotain suurta!”
Eva: “Olen iloinen, että hän on nyt täällä teidän luonanne. Voin lähteä takaisin tietäen, että tyttö on turvassa ja hänellä on rakkaita simejä ympärillään.”
Esmeralda: “Todellakin! Sinulla ei ole mitään syytä huoleen!”
Eva: “Kiva kuulla. Heippa sitten!”
Olivia haukkoi henkeään saatuaan sen lopulta kulkemaan jollain lailla. Hän nousi hatarasti istumaan ja katseli ympärilleen hämmentyneenä. Mitä ihmettä juuri tapahtui ja miten hän tuosta oikein selvisi??
Oliko hän juuri melkein kuollut? Ja ennen kaikkea – oliko hän juuri kohdannut Eva-mumminsa rajan toisella puolen??
Hän yritti kovasti ymmärtää tätä kaikkea, mutta se oli hyvin vaikeaa.
Yksi asia oli kuitenkin varmaa – hän ei voinut jatkaa enää näin. Ainakin herkkujen ahmiminen tähän tahtiin oli selvästi vaarallista.
Hänen pitäisi tehdä muutos elämäänsä, niin Eva-mummikin oli sanonut. Vaan mitä se mystinen “piparminttu” oikein oli tarkoittanut??
Olivia ei uskonut sen onnistuvan, mutta hänen oli pakko yrittää kuitenkin. Hän käveli varovasti mumminsa tietokoneelle ja avasi sen.
Varovasti hän näpytteli salasana-kohtaan “piparminttu” ja painoi enteriä.
Hän ei meinannut uskoa silmiään, kun käyttöjärjestelmä avautui ja hän tuijotti ruutua, jossa oli kansioittain hänen mummonsa tallentamia tiedostoja. Yksi kansio, nimeltään “Olivia”, sisälsi kuvien lisäksi kaksi tiedostoa: “syntymätodistus” ja “adoptiosopimus”.
Seuraava jakso: 3.11 Puolitotuus
Katja's Not So Berry 