NSB: 3.5 Gretan tarina

Toni: “Noniin, täällä ollaan taas, vanhoilla mestoilla.”
Nate: “Jep. Eikä mikään näytä muuttuneen.”

N: “Nyt vaan toivotaan, että Greta on kotona. Ettei ollu ihan hukkareissu tämä.”

T: “Älä ny, onhan tää ny siistii, päästä näkeen vanhoi mestoi. Ei hitto, et Emma usko mitä kaikkee ollaan Naten kanssa koettu tossa kämpässä! Ehkä parhaat vuodet ikinä, jos nyt ei tietty Ilonaa ja lapsia lasketa.”
Emma: “Pahoitteluni, jos mun muistot tosta kämpästä ei ole noin ruusuisia, kuin teillä.”

“Lähinnä muistuu mieleen ne hajoilevat vesikalusteet ja muut, joita mulla ei todellakaan ole ikävä. Niin kun ei monia muitakaan asioita siltä ajalta.”

T: “Nii joo, totta… sori.. Perseestä, et asiat ei menny sit putkeen.”

T: “Mitä sä meinasit tän jutun handlata?”

N: “Ei kuule aavistustakaan!”

T: “Eiks teidän ois kannattanu ottaa teidän faija mukaan? Jii on kuitenki monessa liemessä keitetty äijä, se vois hyvinki tietää miten kantsis toimia.”
E: “Juu ei..”

N: “Joo siis vaikka tossa on pointtia, niin me päätettiin silti olla kertomatta faijalle toistaiseksi.”

N: “Mä pelkään, että entisenä linnakundina se saattais tehdä Samuelista hakkelusta ja joutua itte vaikeuksiin.”

E: “No, eiköhän lähdetä sisälle ja kohdata tää tilanne.”

T: “Käytävät näyttää ainakin edelleen yhtä ankeilta.”

T: “Muistatsä sen yhden mimmin, joka lähti baari-illan päätteeksi meikäläisen matkaan, mut tän talon nähtyään ryntäs takas taksiin?”
N: “Mä en ehkä ikinä voi unohtaa sitä.”
E: “Okei jätkät, keskittykää nyt. Valmiina?”

Emma soitti ovikelloa. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen oven takaa alkoi kuulua kolinaa ja muita epämääräisiä ääniä.

Greta: “Ai kato systeri, moi. Mitäs sä täällä?”

Nate rykäisi merkiksi olemassaolostaan, sillä Greta ei näyttänyt huomaavan muita kuin Emman.

G: “Ai kato broidi! Moi! Sori, mä en eka huomannu sua.”

G: “Ja hei sä olit se Naten kaveri, se… Ääh, mikäs sun nimes olikaan..”

G: “Markus.. Eiku Mika.. Eiku..”

Toni yritti saada nimensä sanottua johonkin väliin, mutta ei saanut suunvuoroa.

G: “Ootas, nyt mä muistan! Jaska. Eiku Tomi! Joo, sehän se oli. Tomi!”

Toni huokaisi ja selvästi luovutti. Riittävän lähelle, olkoon.

G: “No mut mitä mä tässä pälätän.”

G: “Tulkaa ihmeessä peremmälle!”

14 vuotta sitten..

Greta: “Jos mä olisin siellä baarissa tiennyt, millaista miestä mä olin menossa iskemään..”

“..niin asiat saattais olla nyt hieman erilailla.”

“Minä olen Greta Zellner ja tämä on mun tarinani.”

“Joo, Samuel oli aikalailla mun unelmien mies. Tottakai se oli mun silmissä täydellinen. Siksi mä olisin tehnyt melkein mitä tahansa, jos se olis pyytänyt.”

“Pakko myöntää, et meidän suhteen alku oli kyllä mun elämäni parasta aikaa.”

“Samuel johdatti mut Taikametsään, jossa me rakasteltiin ensimmäistä kertaa. Täydellistä, eikö?

Nope. Jälkeenpäin mulle selvis, että se sokeripala jota me suutelun lomassa imeskeltiin, sisälsi LSD:tä. Että se siitä Taikametsästä. Mulla oli oikeastaan aika likainen olo, kun mä tajusin, että meidän eka seksikerta tapahtui kamoissa.”

“Seuraavaksi Samuel tutustutti mut taikasieniin (joita se oli omien sanojensa mukaan poiminut sieltä Taikametsästä) ja pilveen.”

“Olihan se aluksi jännää.”

“Mulle aukesi ihan uudenlainen maailma ja mun taide sai ihan uuden ulottuvuuden. Hetken aikaa mä olin onneni kukkuloilla.”

“Emma ei vain oikein ollut samaa mieltä. Me oltiin kämppiksiä siihen aikaan, eikä Emma arvostanut yhtään sitä, että Samppa pyöri meillä.”

“Meillä oli viemärit tukossa ja tavarat hajoili tämän tästä.”

“Eikä sekään tainnut olla mikään plussa, että Samppa unohti vähän liiankin usein laittaa housut jalkaan..”

“Siinä vaiheessa Emma ilmoitti, että ei suostu tähän enää ja että jommankumman heistä on lähdettävä. Joten Emma muutti pois. Eikä mua sillai haitannut, koska nyt me saatiin olla vapaammin. Mut toisaalta, siinä vaiheessa jutut alko mennä tosissaan oudommaksi..”

“Jossain vaiheessa Sampan diileri alko pyörimään meillä enemmän. En mä eka ajatellu, et siinä ois mitään outoa, mut sit yks kerta.. Äh, tästä on tosi vaikea puhua, koska mä en haluais edes ajatella sitä.”

“Mut Jere, se diileri siis, seuras meitä makkariin.. Me oltiin just hiisattu ja mä luulin että se lähti aikaa sit himaan, mut sit ku me oltiin just alkamassa touhuumaan, mä huomasin että se seiso siinä sängyn vieressä ja tuijotti meitä.”

“Mä hyppäsin ylös ihan paniikissa ja yritin käskee sitä pois, mut..”

“Jotenki Samuel vaan sai mut suostuteltua.. En tiedä miten, koska selvinpäin mä en ois ikinä suostunu.”

“Mut mä annoin sen diilerin katsoa, tosin vähän kauempaa, kun me pantiin. Jälkeenpäin mä kuulin, että Samppa maksoi sillä meidän viikonlopun pilvet. Jep jep..

Mä olisin jättäny sen sillä sekunnilla, mut mulle oli just selvinny toinenkin asia siitä meidän ensimmäisestä kerrasta. Lupauksistaan huolimatta Samuel ei käyttänyt kumia, joten..”

“Jep, mä olin paksuna. Mä en todellakaan ollut valmis äidiksi, eikä meidän suhde todellakaan ollut siihen valmis.”

“Mutta mä ajattelin, että me saadaan se toimimaan. Me pystytään siihen, me pystytään tsemppaamaan ja muuttumaan vastuullisiksi vanhemmiksi!”

“Samuel ei vain ollut samaa mieltä. Se häipyi aikalailla samantien.”

“Mä olin tosi pitkään hajalla.”

“Mutta mä selvisin raskaudesta ja synnytyksestä yksin, jotenkin.”

“Tai no, onneksi mulla oli mutsi apuna.”

“Ja Emma, joka oli lievästi sanottuna iloinen Sampan häipymisestä.”

“Mulla meni Katrinen kanssa alusta asti tosi hyvin.”

“Äitiys tuntui yhtäkkiä jotenkin tosi luonnolliselta, vaikka mä aluksi sitä epäilinkin.”

“Me pärjättiin ihan hyvin kahdestaan.”

“Ja musta tuntui, että mä handlaan tän äitihomman, vaikka tää vähän yllättäen tapahtuikin.”

“No, yllättäen Samppa tuli sit häntä koipien välissä takaisin.”

“Sanoi jättäneensä aineet ja että haluaa olla isä tyttärelleen. Ja minä hölmö uskoin..”

“Niinhän siinä sit kävi, että kohta me taas polteltiin pilveä yhdessä. Rankan yksinhuoltaja-arjen jälkeen se tuntui hetken aikaa ihan kivalta.”

“Tai itse asiassa tosi kivalta.”

“Kyllähän mä ne pillerit hommasin, mutta en sitten tiedä meninkö mä itse sen kaiken pössyttelyn takia päivissä sekaisin, koska pian mä olin taas raskaana.”

“Ja sillä tiellä meidän elämä on jatkunut. Ei mulla ole enää voimia heittää tuota miestä uloskaan. Sitäpaitsi en mä pärjää lasten kanssa yksin, enkä halua viedä niiltä isää.”

“Olkoonkin, että se polttaa sisällä, eikä yritä edes peitellä sitä.”

“Puhumattakaan sen pienestä kasvatusprojektista, mikä toisaalta on pitänyt diilerit kaukana meiltä ja Samppakin on jättänyt kovemmat kamat, joten mä oon antanut asian olla.”

“On se kuitenkin ainakin välillä ihan hyväkin isä. Tobiaksen kanssa se on vähän korvannut sitä sen poissaoloa Katrinen ensimmäisinä vuosina.”

“Eikä nää aineet meille sillai mikään ongelma ole. Vähän pössytellään sillon tällön, eiks kaikki tee niin?”

N: “Sehän oli mielenkiintoinen vierailu. Mä en oikein tiedä mitä mun pitäis tosta kaikesta ajatella.”

E: “Kuinka niin muka? Meidän sisko seurustelee narkkarin kanssa, eikö se hetkauta sua ton enempää?”

N: “Tottakai se hetkauttaa, mä vaan jotenkin sun puheista ymmärsin, että asiat ois ollu paljon pahemmin. Tai siis.. Greta tuntui kuitenkin pärjäilevän ihan hyvin.”

E: “Mä olen kuule nähnyt näitä vastaavia tapauksia työssäni niin paljon, että mä tiedän varmuudella, että Greta ei todellakaan ‘pärjäile’. Ja terveydenhuoltoalan ammattilaisena mun velvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus. Mulle on ihan sama mitä Greta tekee sen miehen kanssa kahdestaan, vetäkööt vaikka heroiinia suoneen jos siltä tuntuu, mutta niillä on kaksi lasta, ja kolmas tulossa, jotka ansaitsevat parempaa.”

N: “No siis, kyllä mä ton kaiken ymmärrän. Mut eiks lastensuojelu oo kuitenkin pikkasen liioteltua? Mun skidi vietiin multa vastoin mun tahtoa, enkä mä tiedä mitään pahempaa.”

E: “Miten niin muka? Sä itse lähdit Simisvaltoihin ja katosit meidän elämästä täysin. Sä et oo kertaakaan edes tavannut Oliviaa, eikä se tiedä susta mitään. Miten sä voit väittää, että tää on joku suuri vääryys ja että sulta on viety jotain oikeesti tärkeetä? Anteeks nyt vaan, mutta ei sua ole näyttänyt paljoa kiinnostavan.”

T: “Okei, rauhoitutaas nyt. Se että te alatte vittuilemaan toisillenne ei auta tätä asiaa nyt yhtään.”

T: “Joo, mä oon samaa mieltä, et Nate teki aika paskasti, kun katosi ulkomaille moneksi vuodeksi eikä edes ilmoittanut kauanko aikoo olla poissa.”

T: “Mutta se on oppinut läksynsä ja oikeasti yrittää nyt parhaansa.”

T: “Yritetään nyt vaan keskittyä miettimään miten me voitais auttaa Gretaa parhaiten.”

N: “No itse asiassa, te saatte miettiä. Mun pitää lähteä takaisin Los Simgelesiin.”

T: “Sä siis oikeasti meinaat lähteä? Ja luovuttaa Olivian suhteen?”

N: “En mä oo luovuttamassa, en todellakaan. Jos muistat, niin tää on mutsin syytä. Se katosi Olivian kanssa kaikista järjestelmistä, joten mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olettaa, että se ei todellakaan halua mun löytävän niitä enää.”