Eva: “Noh, mitäs suunnitelmia teillä on, nyt kun lukio on ohi?”
Olivia: “En tiedä vielä yhtään! Haluaisin hakea ehkä opiskelemaan oikeustiedettä.. Tai sitten lääketieteelliseen!”
Max: “Olemme miettineet, että pitäisimme välivuoden. Voisimme matkustella ja käydä vaikka Olivian vanhempien luona Simisvalloissa.”
E: “Hyvä idea! Kuulostaapa jännittävältä!”
Olivia olisi halunnut jäädä vielä unimaailmaansa, mutta hän ei enää onnistunut nukahtamaan uudelleen.
Hän ei tiennyt kauanko hän oli sängyn reunalla istunut. Jossain vaiheessa hän kuuli etäisesti ovikellon soivan, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään. Se oli kuitenkin varmaan vain Nina.
Yhtäkkiä Olivia havahtui ja tajusi, että hänen olisi pitänyt olla jo tunteja sitten koulussa. Jos hän nyt lähtisi, hän ehtisi vielä iltapäivän tunneille.
Hän ei olisi jaksanut lähteä. Saatika varsinaisesti halunnut. Mutta hän halusi nähdä Maxin. Millään muulla ei ollut hänelle enää merkitystä.
Nina oli tullut edellisellä viikolla käymään ison ruokakassin kanssa. Yhdessä he ripustivat ikkunoihin suojaksi Evan vanhoja pimennysverhoja, mitä he löysivät varastosta.
Myöhemmin Nina oli vielä käynyt uudelleen kaupassa hakemassa leipomustarvikkeita Olivian toiveesta. Olivia oli äärettömän kiitollinen avusta, sillä hänellä itsellään ei ollut rahaa eikä kovinkaan paljoa kokemusta kaupassa käynnistä. Eva-mummi oli aina tehnyt kaiken hänen puolestaan.
Ja nyt mummi oli poissa. Ja Olivia oli yksin tässä isossa talossa vailla mitään hajua mitä tehdä seuraavaksi. Kunpa hän tietäisi omista vanhemmistaan edes jotain! Hänen isänsä oli Jonathaniel Huntington IV, mutta mitäpä Olivia sillä tiedolla teki. Ei sitten yhtikäs mitään.
Kevätlammen toisella laidalla:
Toni: “Sä oot varmasti ihan oikeessa. Olivia ottaa kyllä yhteyttä, kun on täysi-ikäinen.”
Nate: “Niinpä kai.. Mä kävin soittamassa mutsin ovikelloa tänään, vielä yhden kerran, sillai kokeeksi. Koko talo oli ihan pimeenä eikä kukaan tullu avaamaan.”
T: “Vaikuttaa kyllä tosiaan siltä, että sun mutsi on laittanut ihan uuden vaihteen päälle. Taitaa olla tosiaan viisaitan, että ei ärsytä sitä nyt hetkeen.”
N: “Eikä se ole ainoa murhe tällä hetkellä. Sähän muistat Gretan, mun pikkusiskon?”
T: “Joo, tokihan mä muistan! Mitäs Greba?”
N: “Mä yritin käydä moikkaamassa sitäkin, mutta en saanut sitä mitään kautta kiinni.”
“Joten mä kysyin Emmalta tietääkö se jotain.”
N: “Ootko sä muuten kuullut Gretasta mitään? Mä oon yrittänyt soittaa sille, mutta en vaan saa sitä kiinni.”
Emma: “Mä.. en… ihmettele yhtään. Gretan elämä lähti vähän uuteen suuntaan sen jälkeen, kun se tapas Samuelin..”
Emma: “Olihan Gretalla ollut poikakavereita ennenkin, mutta lähinnä saman ikäisiä. Samppa oli Gretaa 7 vuotta vanhempi. Mitä ei tietenkään meille kerrottu silloin.”
“Eikä sitäkään, että sillä oli aika hazardeja harrastuksia.”
“Se ilmeisesti houkutteli Gretan ottamaan LSD:tä kertomatta etukäteen mitä se oli.”
“Mä en vieläkään käsitä miten se oli ton kaiken jälkeen Gretalle positiivinen kokemus. Se hehkutti tosi pitkään sitä “Taikametsää” mihin Samppa oli sen johdattanut.”
T: “Okei, jäbä diggaa psykedeeleistä, entä sitten? Mä tiedän et se ei oo koskaan ollu meiän kummankaan juttu, mut silti jopa mä tiedän, että ne on suht vaarattomia.”
N: “Oliskin vaan niistä kyse..”
Naten kerrottua loput tarinastaan:
T: “Ei helvetti, en mä tajunnu että asiat on noin pahasti!”
T: “Mitä me voidaan tehdä? Meidän on pakko tehdä jotain!”
N: “No niinpä! Tää ei voi jatkua enää näin.”
N: “Mut mulla on suunnitelma. Me aiotaan Emman kanssa mennä sinne huomenna. Järkätään pieni interventio.”
N: “Lähde messiin?”
T: “Joo, thoudellakin!”
N: “Hienoo! Pakkaahan kamas, niin lähdetään ajamaan Simsinkiin.”
Seuraava jakso: 3.5 Gretan tarina
Katja's Not So Berry 