NSB: 3.3 Shokki

Eva: “Olivia, kulta, mulla on sulle vähän huonoja uutisia.”

E: “Mulle sattui pieni onnettomuus töissä.”

Olivia: “Voi ei! Mummi, ootko sä kunnossa?”

E: “Todellakin! Ei hätää, voin paremmin kuin koskaan!”

O: “Luojan kiitos! En tiedä mitä tekisin, jos menettäisin sut.”

E: “Et sinä koskaan menetä mua, älä huoli. En koskaan jätä sinua.”

Olivia tuijotti eteensä kykenemättä käsittämään, mitä tämä Eva-mummin entiseksi työkaveriksi itsensä esitellyt nainen oli hänelle juuri kertonut.

Nina: “Olivia? Ymmärsitkö mitä sanoin?”

O: “Mitä sä tarkotat? Miten niin mummi ei tule enää kotiin? Pakkohan sen on tulla! Mihin muuallekaan se menisi?”

N: “Olivia, sun.. Sun mummosi on… lähtenyt taivaaseen. Rikhard-papan luokse.”

O: “Ei mummi edes tykännyt Rikhard-papasta!”

Sen huudettuaan Olivia juoksi omaan huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni.

Hetken kuluttua Nina hiippaili varovasti oven taakse.

N: “Olivia? Mä lähden nyt, mun on pakko mennä vielä töihin. Me selvitetään tämä koko homma perinpohjaisesti. Se joka teki tän Evalle saa maksaa siitä.”

N: “Mä tuun huomenna tsekkaamaan onko sulla kaikki hyvin. Mut soita koska tahansa, oikeasti, vaikka keskellä yötä, jos tarvit jotain tai haluat jutella. Mä jätin mun käyntikortin keittiön pöydälle.”

Kun Olivian huoneesta ei kuulunut mitään, Nina poistui hienotunteisesti. Hän olisi mielellään jäänyt katsomaan, että tyttö selviää tämän tilanteen kanssa, mutta hän ei vain kertakaikkiaan voinut. Onneksi Evalla oli perhettä Kevätlammella ja Olivian toinen biologinen vanhempi Nathan oli myös Simsingissä hoitamassa yrityksensä asioita. Nina tiesi, että Nate oli yrittänyt saada tyttäreensä yhteyden jo vuosia, mutta Eva oli aina estänyt sen. Nina uskoi, että Nate olisi täällä tuossa tuokiossa kuultuaan äitinsä poismenosta.

E: “Et sinä koskaan menetä minua, älä huoli. En koskaan jätä sinua.”

E: “Meillä on hyvä yhdessä, juuri näin. Ei me tarvita tähän muita.”

Olivia tuijotti itkuisin silmin tyhjyyteen. Hänellä ei ollut ketään muita, kuin Eva-mummi. Ei ikinä ollutkaan, he olivat olleet aina kahdestaan. Mitä Olivian nyt pitäisi tehdä?

Hän oli nyt yksin tässä maailmassa. Ei perhettä, ei sukua, ei ystäviä, ei mitään. Hänen biologiset vanhempansakin olivat hylänneet hänet ja tokkopa heitä kiinnosti Olivian olemassaolo nytkään. Hänellä oli vain tämä valtava talo, jonka seinissä kaikui mummin lopullisen lähdön jättämä tyhjyys.

Samaan aikaan Simsingissä:

Nate: “No hei systeri! Mitä kuuluu?”

Emma: “Eipä ihmeitä. Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa! Vaikka tulitkin vähän odottamatta. Olisit voinut edes soittaa ensin.”

N: “Enkä mä tullut yksin!”
E: “Että mitä?”

Elina: “No hei Emma! Joko sinä olit menossa nukkumaan?”

Emma: “Mites te kaikki nyt yhtäkkiä ootte täällä?”

Jii: “No kun Nate soitteli ja kertoi aikovansa tulla moikkaamaan sua, niin päätettiin sillai ex tempore lähteä mukaan.”

Emma: “No, Nate, ootko sä jäämässä nyt Simlandiin pysyvästi?”

N: “Mä oon edelleen kahden vaiheilla.”

N: “Mullahan oli tarkoitus asettua Los Simgelesiin ainakin toistaiseksi ja mä tulin tänne vain hakemaan mun tyttäreni Simisvaltoihin. Mutta eihän se sitten mennyt kuten piti.”

N: “Kiitos mun mutsin, mä en ole edes tavannut Oliviaa vielä. Joten mä olen ollut täällä jumissa jo seitsemän vuotta, enkä tiedä kauanko tässä menee.”

N: “Älä käsitä väärin, mä rakastan teitä kaikkia ja tottakai viihdyn täällä siksi, mutta mun bisnekset kärsii, eikä Annabelle ole mun suostutteluista huolimatta suostunut muuttamaan tänne. Mä luulen, että mun on pakko palata Simisvaltoihin joksikin aikaa.”

E: “Entä Olivia? Aiotko sä vain luovuttaa?”

N: “Noh, tilanne on mikä se on. Mutsi on tytön virallinen huoltaja, joten ilman sen lupaa mä en voi tehdä mitään. Tähän asti sen kanssa on sentään pystynyt neuvottelemaan, mutta nyt mutsi ei näköjään suostu siihenkään.”

N: “Mä jätin sille soittopyynnön jo yli viikko sitten. Oon senkin jälkeen yrittänyt soittaa. Mutta mutsi näyttää kadonneen ku tuhka tuuleen. Sen ja Olivian tiedotkin oli laitettu salaiseksi, joten mä en voi kuin olettaa, että tämä on mutsin tapa kehottaa mua painumaan vittuun sen elämästä.”

N: “Tai siis, mitä muutakaan siitä voi päätellä? On varmasti kaikkien kannalta paras, että mä otan nyt vähän etäisyyttä. Mä en halua suututtaa mutsia enempää.”

E: “Harmi.. Olis ollut niin kiva tutustua Oliviaan!”

N: “Jospa Olivia ottaa itse yhteyttä, kun on täysi-ikäinen. Ehkä mun kohtalo on nyt vain odottaa sinne asti. Perseestä, mutta en mä voi muutakaan.”

E: “Toivottavasti toi tilanne järjestyy. Lapset on kyllä niin mainioita! Nämä pikkuveijarit tässä on rakkaimmat maailmassa, enkä vois kuvitella elämää ilman niitä.”

N: “Ja silti sä asut monensadan kilometrin päässä niistä. Mites se omien lapsien hankkiminen?”

E: “Heeei, älä vaihda puheenaihetta, nyt puhuttiin susta!”

E:”Kyllähän sä broidiseni hyvin tiedät, että mulla on erikoistumisopinnot vielä kesken.”

N: “No joo joo, kunhan kiusasin.”

E: “No mut hyvää matkaa sitten ja kirjoittele välillä kuulumisia!”

N: “Kiitti! Mä yritän muistaa laitella viestiä, mut kyllä sä tiedä millainen mä olen, kun mä innostun jostain. Koko muu maailma katoaa ympäriltä siinä vaiheessa.”